Nukahtaminen ekana iltana ilman mämiä sujui hienosti, epäilen et johtui siitä et Jonne nukutti. Yö meni ilman inahdustakaan ja vasta 6.30 aamulla kuului surkeaakin surkeampi huuto: "Aada tahtoo mämin!" Mutta siis yllättävän hyvin meni. Olin varautunut henkisesti paljon pahempaan.
Tää toinen ilta ei sit oikein mennykään putkeen ku mä nukutin. Jouduin ensin laulamaan 3 kertaa unilaulun vaikka yleensä laulan kerran ja poistun huoneesta. Sitten kun yritin lähtee pois laulun jälkeen alko tietty hirvee huuto mämistä. Päätin jäädä Aadan viereen istumaan ja aina kun yritin nousta monen minuutin tasaisen tuhinan jälkeen, kuului "äiti ÄLÄ!". Vartin vaille 10 sit vihdoin luikin ulos. No onhan se vaikeaa olla ilman rakasta tuttia ekat yöt.
Ai juu ja Aadan yskä on nyt sit pysynyt poissa astmalääkkeillä joita annetaan 2kk ja sit katotaan mitä tapahtuu. Se on hyvä juttu!!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tsemppia vaan, me tullaan perassa teidan kokemuksia seuraten :) Nolottaa vielakin, kun luulin vappuna, etta Aadalla on paivaunituttkikin viela... Milloinhan sita itsella olisi hermoja aloittaa Annin tutista vierottaminen?
Eipä se Tuuli kuules mitään haitannu se mämi-juttu :) Kesällä kun ootte maalla/isomummolassa niin ei muuta kun tutti kuuseen ja päiväunille.
Lähetä kommentti