tiistai 26. helmikuuta 2008

Birmingham-Arsenal matsissa

Jonne tilasi peliin lippuja ja puhelimessa jo kysyttiin kumpaa tiimiä kannatamme, kun vastaus oli ettemme kumpaakaan, puhelimen toisessa päässä tuli selvitys "jos istutte väärässä paikassa ja kannatatte vastustajaa niin teidät heitetään pihalle eikä lippuja makseta takaisin" eli aika tarkkaa puuhaa tuo jalkapallon katselu. Peliin oli perhelippuja mutta koska meillä oli "vain" yksi lapsi jouduimme maksamaan £32 enemmän kuin nelihenkinen perhe, omituista. Emme huomanneet etukäteen suunnitella "toisen lapsen äkillistä flunssaa" jotta olisimme säästäneet noin 45 euroa... Elämä on... ja rehellisyys maan perii.

Aamulla startattiin hyvissä ajoin jos sattuisi että tulee mutkia matkaan. Onneksi, koska meidän "hieno GPS" eli paperille tulostetut ohjeet olivat vain suuntaa antavia. Muutaman kerran ajettiin ohi ja sitten saikin ajella hyvän tovin että pääsi johonkin suuntaan hakemaan uutta vauhtia. Birmingham oli Jonnen mukaan "yhtä ruma kuin aina ennenkin" siellä puoli vuotta asuneen silmissä.

Kentän parkkipaikalle tullessa olimme varautuneet maksamaan parkista £5 kuten netissä luki. Parkkiin johtavalla tiellä luki maksuksi £4 ja loppujen lopuksi maksoimme järkkärille £3, hassua mutta ei valittamista tietty.

Kentän viereen oli parkattu pelaajien autot ja olihan siellä Mikael Forsellinkin kaara, suhteellisen hyvän kokoinen mersu. Niin rekkari on "M1KLU" että siitä arvattiin. En tiiä saako nettiin laittaa kuvia ihmisten biileistä joten en sitä tee ettei tuu sanomista.

Tunnelma oli aika hyvissä kantamissa kun saavuttiin paikoille. Istuttiin maalin takana 8 rivillä eli ihan kosketuksissa koko meininkiin ja melkein kentän laidalla. Matsiraportin mukaan porukkaa oli reilut 27 000 ja 30 000 mahtuu stadikalle. Hirmuinen kannustus oli käynnissä jo ennen pelaajien saapumista kentällä. Pelaajat otettiin vastaan seisoen. Vastakkaisessa päädyssä istuivat molempien joukkueiden fanit. Heidät oli erotettu noin 10 tyhjällä pystyrivillä ja järkkäreillä. Silti järkkärit saivat välillä juosta rauhoittelemaan huimimpia.



Aadalle laitettiin kuulosuojaimet päähän heti aluksi ja antoikin niiden olla päässä. Kuuli varmasti vaan musan bassot ennen peliä ja jammaili mukana. Aada oli ihan fiilareissa kun B´hamin maskotti hyppeli meidän edessä ennen peliä.


Onneksi Aada ei osaa Englantia, ainakaan kovin paljoa, sillä kieli jota käytettiin kommentoinnissa, vierailevan joukkueen ja heidän kannattajiensa mollauksessa, oli kyllä aika ala-arvoista. F*ck oli joka lauseessa, ja kaikki maailman herjasanat joita nyt vaan voi kuvitella "pienessä" kiihtyneessä mielentilassa laukovansa. Meitä se Jonnen kanssa nauratti. Oli semmoista jalkapallokiihkoilua kyllä että huhhuh, mutta mitä voi olettaa jalkapallon kehdossa Englannissa.



Muutaman peliminuutin jälkeen sattui tapaturma, jossa Arsenalin pelaajaa Eduardoa taklattiin ja häneltä katkesi rytäkässä jalka eli jalka käytännössä sojotti aivan muualle kuin alaspäin. Onneksi näimme sojotuksen vasta lehtikuvista... vieläkin menee kylmät väreet. Siitä B´ham sai tietty punaisen ja meidän harmiksi M1klu otettiin pois hyökkäyksestä ja vaihdettiin puolustajaan 10 minsan kohdalla, kun alimiehityksellä joutuivat pelaamaan.

Aada otti taas kontaktia naapureihin ja sai jopa raavaat, vannoutuneet fani miehet lepertelemään itselleen ja hymyilemään tekemilleen aalloille ja taputuksille. Aada jaksoi ensimmäisen 45 minuuttia melkein paikallaan omalla paikallaan istuen, toisella puoliajalla piti jo saada hiukan naksuja ja riisikakkua. Mutta kiltisti ja reippaasti Aada oli koko pelin.

Jonne arveli pelistä tulevan tylsän koska lähdettiin puolustus kannalle mutta onneksi kävi toisin. B´ham teki alivoimalla maalin ja johti aika pitkään 1-0, joten Arsenalin piti tehdä kunnolla töitä. Arsenal tasoitti ja meni johtoonkin mutta yliajalla B´ham sai Arsenalin rikkeestä pilkun ja tasoitti loppunumeroiksi 2-2. Siitäkös riemu syntyi!!!



Kentän ja katsomon välissä ei ollut verkkoja joka hiukan hirvitti Aadan kanssa mutta onneksi isi pelasti meidät pallolta. Maalintekotilanteessa pallo lähti suoraan meihin päin, onneksi Jonne oli hereillä ja sai nyrkkeiltyä pallon muualle. Jonne siis pääsi osallistumaan pelin kulkuun, onkohan se joka jalkapalloilijan unelma päästä osalliseksi valioliigan peliin?? No Jonne teki sen koskemalla pelipalloon :) ja pelasti Aadan ja äidin.

Pikkuruinen oli hiukan poikki loppuminuuteilla kantorepussa. Lähdettäessä yksi iso, punaniskainen B´hamin kannattaja sanoi Aadalle: "Bye, bye little baby!".




Vielä lopuksi pilkulta tasoitus ja jälkihulinaa. Kannattaa kuunnellakin.




Ehdottomasti kokemisen arvoinen asia tuo Englantilainen jalkapallo matsi!

Huom, kannattaa lukea myös edellinen blondi-tempaus....

Todellinen blondi-tempaus

Joku saattaa sanoa että eihän tää ole mitään uutta siis blondius mulle, no tää on aika hieno suoritus.


Meidän lähipostiin on todella vaikea päästä vaunuilla (lehtikioskin takanurkassa, korkean kynnyksen ja kapean oven takana, tuplaovet on pakko avattaa että pääsee ensin kioskiin sisään...) ja olen epätoivoisesti yrittänyt metsästää postimerkkejä muualta kuin postista, mutta kun jokainen kortti ja kirje maksaa eri verran niin se on mahdotonta, posti on ainoa oikea paikka.

Ennen kuin tajusin sen, olin onnellinen kun lähimarketissa oli seinällä Savings stamps-automaatti, eli säästö-postimerkkejä. Pyysin kassalta kolikoita kun postimerkit maksoivat automaatista £1. Syötin rahan ja ihmettelin kun automaatista tuli yksi merkki eikä punnalla pieniä merkkejä. Jopa blondi tajusi ajatella että mikä säästö-postimerkki tää on, kun maksaa näin paljon mutta olin kuitenkin iloinen että sain kaipaamani postimerkin Camillan korttiin. Laitoin kortin matkaan. Tammikuun 20.päivän tienoilla.

Noin kuukautta myöhemmin, viime viikolla, tämä punnan säästö-postimerkki-asia vielä mietitytti mua ja kappas siihen automaatin kylkeen oli ilmestynyt jotain esitteitä merkeistä. Otin esitteen ja kieltämättä tunsin itseni kunnon blondiksi eikä vain värjätyksi sellaiseksi! Säästö-postimerkit ovat tarkoitettu kerättäväksi esitteeseen jotta niillä voi saada alennusta kaupasta sitten, kun esitteen lokerot on täynnä! Ja mä laitoin sillä kortin postiin! Mutta kaikista parasta on se, että blondi sai kortin ihan perille asti eikä Camin tarvinnut sitä postista lunastaa, varmistin asian vielä häneltä kun asia mulle valkeni.

Pikkusenko siellä Englannin postissa niillä on saattanut olla hauskaa:
"joku hölmö lähettää Suomeen kortin eli ei ilmeisesti osaa Englantia kun on laittanut Tescon säästömerkin postimerkiksi, no antaa mennä tän kerran kun on noin blondi :) ".

Pitänee kokeilla vielä uudelleen koska mulla on yksi säästö-"posti"merkki jäljellä, kuka on seuraava joka jännittää korttinsa saapumista :)


Että näin, hyvä kun ollaan täällä niin ehkä tuo englannin kielikin paranee...

maanantai 25. helmikuuta 2008

Kerrothan kuulumisia meille

Haastan kaikki meidän blogin lukijat kirjoittamaan kuulumisianne meille sähköpostilla, oisi kiva meinaan kuulla taas miten siellä menee!?

Täällä aurinko paistaa. Kello lähestyy 10 aamulla ja lämmintä on jo +8C eli taitaa tulla ulkoilu/puistopäivä mulle ja Aadalle. Muistinkin että Aadalla on myös punainen ulkoilupuku joten taidan pukea sen päälle ja päästää rypemään puistoon niin vaaleanpunainen on turvattu :)


Rupean keräämään oikeaan reunaan listaa asioista jotka ovat ehkä "paremmin/fiksummin" täällä kuin kotomaassa.

Mukavaa viikon alkua!

perjantai 22. helmikuuta 2008

Lastenkutsut, helmikuun kevät, muskarin puistoretki

Lastenkutsut
Pitihän Aadalle nyt pitää lastenkutsut uusien kavereiden kera. Meitä oli Aada, Ana-tyttö, Tymek-poika sekä Anni-"vauva" äiteineen. Ostin paperilautaset, pöytäliinan ja servetit samaa nallesarjaa, hattuja en ostanut kun kaikki lapset olivat 5kk-16kk niin ne ehkä eivät olisi pysyneet päässä. Leivoin kakun, joka onnistui taas ihan hyvin vaikka en ollut varma miten kiertoilmauunissa leipominen sujuu ja onko paikallinen leivinjauhe minkälaista tavaraa. Tällä kertaa teemana oli jonkun sortin prinsessa-hevos-systeemi, kuva ohessa.



Kynttilää puhaltaessa Aada sai kuitenkin tönäistyä yhden kahvimukin nurin vaikka yritin kontrolloida käsiä. No onneksi oli paperipöytäliina joka imaisi hyvin kahvin ettei se valunut vaalealle kokolattiamatolle.



Aada sai taas mukavia lahjoja: puisen narusta vedettävän etanan, vaaleanpunaisen mekon johon kuului paita, Minni Hiiri-nuken.
Oli oikein rattoisaa jutella ja puuhastella porukalla. Tarjolla oli taas aikuisten herkkujen lisäksi Aadan herkkuja eli kurkkua, viinirypäleitä, maissinaksuja sekä vauvojen keksejä.


Muskarin puistoretki


Ystävänpäivän kunniaksi lähdettiin muskarin jälkeen puistoon leikkimään. Mulla on lievästi sanottuna vaikeuksia asennoitua siihen, että Aada haluaa kaikissa vaaleanpunaisissa vaatteissaan tonkia maata ja kävellä ja kontata ja kaatuilla :) Eli en siis ole henkisesti enkä myöskään fyysisesti valmistautunut lapseni kävelyharjoitteluun. Yritin tsempata itteäni että ulkoilupuku jää kohta pieneksi ja että kyllä pesukone pesee, mutta pään sisällä ääni sanoi että enkku-pesupulveri on huonoa ja pukua voi tarvita kuitenkin vielä myöhemminkin. No nyt oon tilannut mummulta kurahousut kotomaasta kun täällä niitä ei ole missään eli ehkä tämä tästä helpottaa pikku hiljaa kun saa varusteet kuntoon. Ja kesäkin on jo ovella.

Hieman poikkesin aiheesta... eli puisto oli tosi iso, ei oltu aikaisemmin käyty siinä puistossa. Siellä on kesällä kahluu-uima-allas lapsille (norovirusallas Jonnen mukaan). Siellä oli paljon telineitä, keinuja ja liukuja. Yksikin hauska keinu jossa pystyi loikoilemaan, ohessa Aada näyttää esimerkkiä.




Lomalta palatessamme oli tosissaan kovin lämmintä ja aurinkoista keliä, välillä jopa +13C. Krookukset ja narsissit kukkivat jo täysillä ja joissain puissakin alkaa olla kukkia. Tosin tällä viikolla on ollut yöpakkasia, välillä jopa -9C joten kukkaset on osittain hieman kärsineet. Talvi on poikennut täälläkin normaalista sillä yleensä helmikuussa tähän mennessä on vain noin 45 h aurinkoa ja nyt sitä on ollut jo yli 100 h, mikä sopii tietysti meille!

Kukkaloistoa





Loppuun kuva yksi vuotiaasta kävelijästä.

torstai 14. helmikuuta 2008

Synttärilomaa

Synttärilomaa
Suomeen tultiin samaa matkaa kummitusten kanssa Ryanairilla. Kokemus oli ihan jees paitsi että Aadalle piti pyytää turvavyö, ja kun kysyin pelastusliiviä (molemmat siis tuodaan aina automaattisesti heti muissa yhtiöissä) niin emäntää meinasi alkaa naurattaa... mielenkiintoista että turvallisuuskysymykset on niin hauskoja.


Arvatenkin meillä oli kalenteri täynnä sovittua ohjelmaa jo ekasta päivästä lukien.
Ohjelma sisälsi seuraavia tapahtumia:
- mummin ja papan luona oleskelua
- käynti mun töissä ja parhaan työkaverini kanssa lounaalla (sain ihanan rannekorun, sellaisen mihin saa kerätä erilaisia palasia)
- Matildan 1-vee synttärit
- Eliaksen ja Sannan kanssa kaupungilla pörräämistä
- 1-vuotis neuvolan jossa mitat oli 10445 g ja 77,5 cm
- isomummeilla vierailut, toisen kanssa lounaalla Lumossa ja toisen luona Aada soitteli kattilarumpuja iloissaan
- leivoin kakun
- Veetin 1-vee ja Elinan 30-vee syntskät
- pidettiin Aadan synttärit
- tarpomista lumessa ympäri Korsoa
- lääkärissä käynnin mutta ei ollut Aadan korvissa mitään onneksi
- käväistiin muistelemassa vuoden takaisia kirppiksillä Elinan kanssa
- entisen työparini kanssa lounaan sekä kuulumisten vaihtoa
- piipahdettiin moikkaamaassa ystävää jonka 30-veet oli uutena vuotena
- siirryimme Nådeen mummun ja ukin luokse ukin kyydillä
- Aada sujautti tutin kakkapottaan
- Heenu-täti saapui Nådeen
- kävelyä vanhassa kaupungissa, turistikuvien ottoa ja vanhojen aikojen muistelua Heenu-siskon kanssa, entiseen opettajaani törmääminen muistelun päätteeksi
- pitkäaikaisin ystäväni lapsineen kävi kylässä
- kävimme Aadan 1-vee kuvassa valokuvaamossa
- kävimme isomammalla
- kummitätini ja pikkuserkkujeni äiti kävivät kylässä
- Heinikkä ja äitinsä moikkasivat meitä
- kummisetäni kyläili
- vierailimme myös isovaarin luona Tampesterissa

Hmmmmmm... toivottavasti muistin kaikki, ei saa loukkaantua jos jotain jäi kirjaamatta. Eli 12 päivää kaikkea mukavaa puuhastelua!! Kaikkea ei saatu valitettavasti taaskaan sopimaan aikatauluun....

Aadan synttärijuhliin kutsuttiin Aadan parhaat kaverit sekä lähimpiä sukulaisia. Ikähaarukka oli kieltämättä aikamoinen muutamaa päivää vaille 1-vuotiaasta aina 89-veehen asti :) Mukavaa oli. Kunnostauduin äitinä ja leivoin lapselle kakun, kuva ohessa.



Eipä kukaan ainakaan kovasti moittinut... "ai tää on sun EKA tekemä kakku, no sit on kyllä hyvää..." hehhehe!! Lahjoja Aada sai vaikka mitä ihanaa!



Aadan juhlamekko oli mun vanha 1-vee mekko eli pikkusen vajaa 30-vuotta vanha jo. Sen aikaista hyvää Suomi-tuotantoa että pysyy koossa vielä. Aada myös todisti olevansa "äitinsä tyttö" koska ahdisteli varsinkin Eliasta halaillen juhlissa, mä tein samaa omissa 1-vuotis juhlissani, ehkä mekossa on jotain taikaa...


Aada tosiaan järkkäsi loppuillan yllärin kun päätti lähteä kävelemään itekseen. Voin yrittää laittaa videon tänne tokista ekoista askelista :) eli Aada käveli kahteen otteeseen. Huomatkaa miten Aada poseraa kesken kävelyn salamavaloissa... hehheh!!




Nyt, reilua viikkoa myöhemmin, Aada jo kävelee olkkarista keittiöön asti :)

maanantai 11. helmikuuta 2008

Kummitusten vierailu



Kummitukset "Arthur ja Milu" vierailivat meillä juuri ennen lomalle lähtöä ja parisen viikkoa Hensu-kummituksen jälkeen. Keli oli aurinkoinen ja keväinen mutta ei vielä kovin lämmin kuitenkaan. Pyöriskeltiin kaupungilla, shoppailtiin "Tii-Keissä" (meillä vierailusi jälkeen tiedät mikä taivas se on :) ), syötiin pubissa sattumoisin jalispelin aikaan, käytiin eläintarhassa.



Eläintarha oli sopivan kokoinen Aadalle eli ei mikään Korkeasaari. Eläimiä oli kuitenkin paljon erilaisia, niillä oli aika monella poikasia ja eläimet myös näyttivät tosi hyvin hoidetuilta. Isoja kissojakin oli ja olivat kivasti liikenteessä niille viileällä säällä. Tiikereitä, leijonia, panttereita pääsi aika lähellä parin metrin päähän tuijottelemaan. Ne hiukan haiskahti :) Aada ymmärsi aika paljon jo eläimistä ja välillä hihkui kun "kisuja" kulki aidan toisella puolella.



Melkein karkaava jättiläiskilpikonna taisi kuitenkin olla ainakin videon perusteella Aadan suosikki. Kilppari oli kaivanut ison kuopan, joka oli jo aidan ali mutta ei vielä tarpeeksi iso jotta olisi mahtunut karkuun, oli muuten saanut kaivaa aika tovin, näytti sen verran vaivalloiselta.




Aikuisten suosikkeja taisi olla tapiirit, joiden ruokinta-aikaan satuttiin aitaukselle. Siellä oli myös pikku-tapiiri, joka hieman epäilyttävästi omisti raitoja... liekö tapiiri-äiti poikennut naapuriaitaukseen seeprojen kanssa kirmaamaan ennen tiineyttään.




Nyt tiedämme myös mistä itänaapurimme saavat karvahattunsa. Tarhasta löytyi kana joka näytti aivan valmiilta karvalakilta.




Eläinten jälkeen suuntasimme pubiin syömään lounasta. Sattumoisin samaan aikaan tuli jalkapalloa ja vielä suurempi sattuma oli tietysti että satuimme aivan screenin viereen syömään... mitenkähän ne pojat senkin järjesti meidän tyttöjen huomaamatta :) No hyvä vaan että pojat sai viikkoannoksen fudista kun eivät päässeet oikeaan peliin asti vieraspelien takia. Kylän miehet kannustivat suht kovaäänisesti suosikkejaan mutta pyysivät Aadalta kyllä anteeksi maalin tultua, Aada vaan teki aaltoja eli no problem!

Arttu-setä onnistui loman aikana opettamaan Aadalle miten isketään silmää eli räpsyttelemään molempia silmiä yhtaikaa.

Suomi-loma-synttärijuttua luvassa hiukan myöhemmin.

maanantai 4. helmikuuta 2008

Suomilomaa, Aadan synttärijuhlia ja kävelyä

Lomalla ollaan, täällähän on lunta ja en oo oikein ehtinyt kirjoittamaan kuulumisia edes "kummitusten" vierailusta vielä. Tärkein uutinen on kuitenkin että Aadan oppi omissa synttärijuhlissaan kävelemään! Toiset Aadan isovanhemmat, isoisotäti ja täti olivat just lähdössä kotiin juhlista kun tyttönen päättikin lähteä sohvan reunalta kävelemään! ja teki sen muutamaan otteeseen. Hienoa että niin moni oli paikalla todistamassa ensi askelia ilman tukea. Laitan videon jossain vaiheessa :) pieni oli kovin onnellinen illalla kävelessään. Nukkui tietty sit huonosti yön kun oppi uutta, oli hereillä 02-04.30.... ei niin mukavaa...

Palailen paremmin kunhan päästään rauhoittumaan kotiin taas.