sunnuntai 20. tammikuuta 2008

Uintia, kampaajaa, kyläilyä, terassia

Tällä viikolla onkin sitten satanut aikamoisesti. Ollaan tai oikeammin olen ollut aika montaa kertaa hieman kastunut sadetakista huolimatta, eihän Aada kahden sadesuojan läpi rattaissa kastu. Kahden siksi että matkarattaiden oma suoja on vaan muovinpalanen suojaamaan lasta mutta ei suojaa kuomua, istuinta eikä muuta runkoa ja sitten taas isojen vaunujen sadesuoja pelkästään matkarattaiden päällä ei suojaa Aadaa, koska rattaat on sen malliset että niihin sataa sisään ilman etusuojaa :) monimutkaista.


Torstaiksi olimme sopineet kyläilyn amerikkalaisten kaverien luokse, tyttö Ana on Aadaa muutaman kuukauden vanhempi ja kävelee jo hyvin. Heillä on kerrostalossaan uima-allas ja mentiin siis porukalla uimaan. Allas oli hiukan hämyinen mutta ihan ok. Höyryhuonekin olisi ollut mutta se oli pesun alla juuri. Aada nautti uinnista kuten yleensä ja läiskytteli niin kovasti että toisetkin oli ihan märkiä. Oli muuten mielenkiintoista päästä katsomaan ulkomaalaisten asuntoon, siis tarkotan muiden kuin suomalaisten. Perhe on oikeastaan amerikkalais(nainen)-englantilainen(mies) ja kaverini juuret ovat Kiinassa vielä lisäksi. Asunto oli oikeastaan aika samanlainen kuin suomalaistenkin nuorten perheiden eli löytyi Ikean kalusteita :) Ja heilläkin otetaan kengät eteisessä pois. Sain lounaaksi pitsaa jossa oli Malesiasta tuotuja kuivattuja "pikku kaloja", maukasta vähän anjoviksen tapaista. Tytöt tulivat oikein hienosti juttuun, Ana halusi halia kovasti Aadaa eikä Aada ollut moksiskaan vaikka he välillä kaatuivat lattiallekin. Aada osasi aika hyvin pitää puolensa lelujen suhteen, hänen kädestään ei lelua saa ihan helpolla :)

Lauantai-aamuna kävin kampaajalla. Kävin samalla jo kerran aiemminkin ja olin tyytyväinen mutta nyt halusin uutta väriä ja kieltämättä vähän jänskätti. Kampaajallani on hiukan nuorempi poika kuin Aada, joten juttua hänen kanssaan riittää. Täällä kampaaja toimii siten että kun astut sisään joku apulaisista/juoksupojista vastaanottaa sut ja pukee sulle kaavun, kysyy haluatko juotavaa ja ohjaa tuoliin odottamaan ja tuo lehtiä. Sitten varsinainen kampaaja tulee ja suunnitellaan mitä tehdään ja katsotaan värit valmiiksi. Kampaaja laittoi värin ja vaikutusajan jälkeen apulainen tuli pyytämään pesulle. Yleensä apulainen on sama yhden asiakkaan ajan. Värjäyksen ja leikkauksen ajan apulainen seisoo kampaajan selän takana ja odottaa jos kampaaja pyytää jotain tavaraa tai apua. En tiiä onko apulaiset kampaaja-opiskelijoita. Pesulta tullessani olin hiukan huolissani väristä (lue: yritin olla katsomatta peiliin kauhistuneena) koska se näytti vaalean oranssilta mutta huoli haihtui kun hiukset kuivui, ihan vaalea ja suht kivakin siitä tuli :) Mitään halpaa lystiä kampaaja ei ole, kaksiväri-värjäys ja leikkaus oli £84 elikkäs melkein 120€...


"Äitskän uutta tukkaa"

Lauantai iltapäivällä mentiin vielä kylään Jonnen juuri tänne muuttaneen kollegan ja hänen miehensä luokse. Heillä on villakoira, jota Aada tutkaili hieman huolestuneena välillä. Koira kun liikkui kovin nopeasti lelujen perässä ja Aada välillä hiukan pelästyikin sitä. Loppuvierailusta oli jo tosin hieman innokkaampi ja osoitteli jo koiraa. Heillä on kahdessa tasossa asunto ja Aada keksi tietty portaat, pääsi kiipeämään neljännelle portaalle (vahdittiin tietty haukkana) kun jouluna onnistui Matildan luona vasta yksi porras. Näytti siltä että Aada oivalsi miten portaita kiivetään, laskeutuminen on tietty sitten ihan eri asia... no onneksi meillä ei ole portaita.

Sunnuntaina sade oli lakannut, oli tosin pilvistä ja aika kova tuuli mutta uskaltauduttiin ulos. Yllätykseksi ilma oli tosi lämmin +13 C. Kävimme ensin keinumassa lähileikkipuistossa. Huomatkaa kuvasta ettei olekaan ihan mitkään turhat leikkivehkeet :)



"Pieni keinuja"

Käveltiin joen toiselle puolelle ja huomattiin että ihmiset istuvat lähipubin rantaterassilla joka oikeastaan näyttää piknik-paikalta kun pubi on tien toisella puolen. Lämmin sää oli houkutellut ihmisiä terassille/puutarhaan joen rantaan katselemaan lintuja, soutajia ja nauttimaan virkistävistä juomista ja ruoista. Päätimme liittyä joukkoon, koska onhan se aika eksoottista käydä terassilla tammikuussa :) Melkein joka pöydässä oli lapsiperhe, paikka oli kiva lapsille koska rannassa on sorsia ja joutsenia.





Uusi viikko alkaa ja keskiviikkona saadaankin jo vieraita kun "kummitukset" saapuu.

torstai 17. tammikuuta 2008

Asunto

Yleisön pyynnöstä muutama kuva kämpästä ja kokolattiamatosta :)


Eteinen, oikealla ovi keittiöön. Pakko oli ostaa kuramatto että kengillä pääsee sisään asti.




Keittiö ja pesukone-kuivuri, muttei astianpesukonetta eikä kuivauskaappia :) kuitenkin muovimatto sentään.




Olkkari eli Aadan lelulaatikko. Aadan tuolin alla on "ruokamatto".




Veski-kylppäri kokolattiamatolla ja allas kahdella eri hanalla.


Ja siis tärkeintähän on että asunto on lämmin ja puhdas, ei valittamista kun kaikkeenhan tottuu.

keskiviikko 16. tammikuuta 2008

Aurinkoa , lämpöä ja pakkasta

Sääennustus näytti että saataisiin kärsiä sateesta tiistai yöstä (satoi ja tuuli muuten ihan hirveesti, joen pinta alkaa olla aika korkealla ja tulvavalleja kuulemma jossain paikoissa jo rakennetaan, onneks asutaan ylimmäs kerroksessa ja ylämäessä) aina seuraavan viikon maanantaihin asti mutta onneksi taas kerran ennustajat olivat väärässä. Aamu oli mitä kaunein! Ihana auringonpaiste eikä pilviä missään. Oli myös tosi lämmin koska yöllä oli satanut niin pakkanen ei ollut ehtinyt tulla (joku sanoisi että S-K:n logiikkaa...)

Starttasimme puolalaisten ystäviemme kanssa jo aikaisin kohti leikkikerhoa, johon on puolen tunnin kävely. Kerho oli tosi suosittu tänään ja siellä oli melkein 20 äitiä lapsineen. Ensin Aada ajelutti nukkea mun avustuksella kävelykärryn etukorissa, sitten vieriteltiin palloa, jonka jälkeen A kävi räpläämässä äitien juomapulloja ja vauvojen maitopulloja. Aada aina löytää kaikkea muuta mielenkiintoista kuin lelut kuten tänään yhden Mollyn sukat varmaan viiteen kertaan kun ne eivät pysyneet Mollyn jaloissa :) Aadan löytää myös joskus "lainaamasta" leluja muilta pienemmiltä vauvoilta, yritän kyllä aina antaa kädestä viedyt takaisin koska pitäähän sitä jo pienestä oppia.

Kerhossa lauletaan ja leikitään aina lopuksi. Tänään Aada oli oikein elementissään esiintymässä kun keksi kontata keskelle äitien ja lasten ympyrää ja istui sinne kuuntelemaan laulua. Laulun loputtua aina taputetaan, ja Aada kun tykkää taputtamisesta niin taputti innoissaan keskellä ja siitäkös muut äidit olivat innoissaan ja ihastuksissaan ja Aada onnellisena hymyillen paistatteli ihastelussa :)

Kerhon jälkeen lähdimme lasten nukutuskävelylle puolalaisten kanssa. Aurinko paistoi edelleen ja oli tosi lämmin. Olin iloinen että en ollut laittanut talvitakkia vaan ohuimman syystakin mikä löytyi. On muuten aika vaikea asennoitua syystakissa tammikuun puoleen väliin... Toisaalta eihän Suomessakaan kait nyt lunta ole että ajaa varmaan saman asian. Käytiin katsomassa pari asuntonäyttöä iltapäivällä puolalaisille kun asuvat homekämpässä niin etsivät uutta. Alkaa näyttää että saatiin aika hyvään hintaan tää meidän kämppä koska tää on uusi ja vanhoista huonokuntoisista kalustamattomista pyydetään näköjään samaa.

Jonnen kanssa ollaan muuten vakuuttuneita että Aada yrittää matkia lehmän ääntä kun löytää kirjasta lehmän kuvan! Ja hän myös otti eilen muutamat askeleet ilman tukea kun meni edestakas mun ja Jonnen väliä ja luuli että pidetään kiinni. Lisäksi pikkuruinen tuli vasta aamuyöstä 5.30 meidän väliin eikä ollut sitä ennen ilmeisesti heräillyt tai ainakaan kummallakaan ei ole asiasta muistikuvaa :)

"Englantilaiset vain voivat tehdä näin"-pläjäys:

Ette arvaa mitä super-nerokkaat rakennusmiehet keksivät kun talo alkoi olla valmis... pesivät talon seinät ulkopuolelta painepesurilla ja arvatkaa miltä meidän ikkunat näytää... ja ikkunat aukee ulospäin eli ei ole kunnon mahdollisuutta pestä niitä itse... onneksi täällä sataa suht usein niin näkee läpi ikkunoista :)


Kurkkasin justiinsa ulos ja pakkanen on näköjään hiipinyt/ehtinyt :) jo ilmaan kun katot on valkoisena ja lätäköt jäässä. Mulla tätä juttua riittäis taas... mut nyt on pakko mennä unille!

maanantai 14. tammikuuta 2008

Potta, Pocoyo, Potter

Moni kyselikin jo postitse meidän vanhasta kodista ja Korson kämppä siis saatiin myytyä juuri ennen kuin mä ja Aada lähdettiin matkaan, Jonnehan lähti jo vähän aiemmin, eli se meni hyvin putkeen! Mummi kävi tekemässä kaupan valtakirjoilla. Heti kaupan jälkeen tuli 3 asuntoa meidän yhtiöstä myyntiin, onneksi ehdittiin ekana alta pois!!

Potta

Aada käy jo siis potalla eli on jo iso tyttö siinä asiassa. mutta sen verran pieni ettei pääse vielä itse ylös potalta niin siinäpähän on sitten hyvä istua... Tosin on vaipat vielä käytössä tietty kun ei toi kieli vielä taivu vessahädän ilmoittamiseen, tosin hän kyllä saattaa kierrellä vessan ovella että potalle pitäisi päästä. Itsenäisyyspäivän kunniaksi tuli eka pottakakka :)


Oltiin aamulla uimassa ja Aada osaa jo hienosti polskia kun "ui" uimalautan kanssa mun kainalossa. Äitskääkin ihan huimaa mitä kaikkea pieni osaa. Saa nähdä milloin hän ui itsekseen pienen matkan ekaa kertaa, jännittävää! Suomen vauvauintiin verrattunahan tää on erilaista, täällä sukellus on "plumpsis kävit veden alla, hienosti meni"-tyyliin kun Suomessa lasta valmistetaan sukellukseen loiskuttamalla vettä ja kertomalla sukelluksesta. Olen yrittänyt Aadalle mahdollisuuksien mukaan läpsyttää veden pintaa, jos innokas ohjaaja ei ehdi laittaa häntä vielä veden alle :) Saunaahan täällä ei ole ja niissä paikoissa missä on niin ikäraja on 16-vuotta. Sitä kaivataan kovasti kun halli on välillä aika viileä.

Pocoyo

Meillä on Aadan kanssa jo oma lemppari lastenohjelma nimeltä Pocoyo. Hän on pieni pallopäinen sinipukuinen poika, jolla on kavereina iso vaaleanpunainen elefantti Elly, keltainen ankka Pato, koira Lulai, linnunpoika Sleepy bird. Tausta on valkoinen eli ihan pienenkin on helppo seurata ohjelmaa ja porukan puuhailua. Pocoyo yleensä opettelee jotain uutta kuten tänään hyppäämään narua J Ohjelmassa siis opitaan aina jotain uutta mutta huomautus tää ei ole mitään niin ärsyttävää kuin Teletapit. Pocoyo ei juurikaan puhu. Aada siis katsoo alkulaulun ja lopun kun Pocoyo soittaa torvea että kenenkähän lemppari tää siis olikaan...

Lisäksi mä olen hieman jo jäänyt koukkuun paikalliseen ”Ota tai jätä” (Deal or No deal) ohjelmaan eli missä Suomessa missin näköset tytöt availee rahasalkkuja. Täällä ei harrasteta missejä vaan salkut avaavat kanssa kilpailijat, jokainen kisaa vuorollaan. Muutamia aika hyviä mokia oon jo nähnyt (en vielä yhtään huippupottia), niin täältä sohvalta on helppo sanoa tietty. Paras on (ei oo helppo selittää mutta kuitenkin...) että täti otti rahat kun tarjous oli £16 000 ja hänellä oli vielä 100 000 ja 75 000 jäljellä ja pari pienempää hilua. Jos olis pelannu vielä yhen kiekan niin ois saanu pankkiiriltakin 85 000... tais vähän harmittaa kun kuinkas ollakaan omassa salkussaan ois ollu 100 000. Ottaiskohan ne mut pelaamaan, Hensu arveli että en pääse kun en ole kansalainen :) Pitäsikö yrittää... heheh.

Ihan uudet Tehis-jaksot alkoivat viime viikolla, ihanaa koska täällä melkein kaikki hyvä ohjelma tulisi vaan maksukanavilta ja sarjat on vanhoja mitä muuten pyörii. Myös Housen uusia jaksoja mainostettiin mutta ne oli jo Suomessa tulleet aiemmin, höh. Kanavat on hassuja, sillä niillä on lisäkanavia josta tulee sama ohjelma tunnin myöhässä.


Ai niin ja eilen tuli dokumentti Virgin school, jossa täysin naisista kokematon 27-vee englantilaismies lähti Amsterdamiin seksikouluun... mielenkiintoisinta oli se että koulua pyörittivät 55-65-vuotiaat jo harmaantuneet naiset. Hieman haiskahti kokemattomien nuorten miesten hyväksikäytöltä tätien puolelta, koska tätejä sai koskea ja you know... (siihen pyrittiin tietysti että koulusta olisi hyötyä) vähänkö me Hensu-tädin kanssa naurettiin :)

Potter

Kaverimme Tuuli ja Anni-vauva (jonka toinen nimi on myös Aurora, mitä ihanin ja onnistunein valinta hänen vanhemmiltaan :)) pyysivät meidät marraskuussa yhden Cambridgen Collegen myyjäisiin johon pääsee sisään vain kutsulla. Oli tosi mielenkiintoista päästä katsomaan collegen sisätiloihin joihin yleisöllä ei muuten ole mahdollisuutta päästä. Tuli ihan Harry Potter-olo. Seinillä oli maalauksia, todella vanhoja, vanhoista collegen ”Mastereista”. Paikka, kaksi olohuonetta ("rehtorin olohuoneet") oli täynnä eri ikäisiä tätejä enimmäkseen, jotka olivat ihastuksissaan Anni-vauvasta (jonka painon sai arvata kilpailussa) ja Aadasta, joka hymyili ja taputti kaikille juttelijoille vaikkei tietty ymmärtänyt sanaakaan keneltäkään. Sitten takahuoneen portaikossa punaisella matolla vaihdettiin tytöille vaippoja, ei tuntunut vanhoja college-setiäkään haittaavan. Tämän jälkeen käytiin vielä kävelyllä Collegen alueella, upeita rakennuksia, ihania porttikäytäviä ja kävin jopa kurkkaamassa suureen saliin jossa on pitkät ruokapöydät ja isoja maalauksia. Hienon näköistä!

Tuulin ja Annin kanssa ollaan muutenkin pyöritty ympäri kaupunkia kävelyillä, lounailla, shoppaillessa, kyläillessä ja myös miehet on tavanneet pari kertaa. Annin isi tuli joululoman jälkeen meidän kyydillä Cambridgeen lentokentältä. Molemmilla siis Tuulilla ja mulla on Suomesta ostetut "hyökkäys"(lasten)vaunut (lue Brio ja Emmaljunga) joten meidän tielle ei kannata eksyä koska jyrä tulee :) Täällä suurin osa lapsiperheistä käyttää minikokoisia matkarattaita... Maclareneita tietty, huvittavaa. Mä oon käyttänyt matkarattaita nyt viikon ja olen ihan puhki niiden työntämisestä. Isot rattaat jäi Suomeen odottamaan helmikuun pakkasia :) ja lunta toivottavasti.


Tästäkin taitaa tulla vähän hyppelevä tarina mutta kohta ne mun alkuajankirjoitukset jo loppuu... Tällä hetkellä meillä totuttaudutaan taas vähäksi aikaa kotirutiineihin ennen seuraavaa Suomi-lomaa... joka on jo tasan kahden viikon päästä. Apua, Aada täyttää 1-vuotta jo 3 viikon ja yhden päivän kuluttua! Vaikea uskoa sillä Aadahan on isin ja äitin pieni vauveli jonka ikä mitataan kuukausissa...


Onnittelut tässä samalla kaikille jo ihan pian vuoden täyttäville kavereille sinne kotimaahan!! Meidän "vauvat" on jo isoja oikeasti, ystäväni kerran totesi että kyllä meidän vauvat on jo isoja kun ne syö leipää :) mutta nyt ne jo täyttää vuosia!


"Collegen rehtorin olohuoneen takana vaipan vaihdossa"

sunnuntai 13. tammikuuta 2008

Vihdoinkin netti auki ja alkukuulumisia

Ihan alkutaival Cambridgessa jää nyt vähän pois tästä blogista sattuneesta syystä... voisin tehdä jonkun sortin tiivistelmän ekoista kuukausista tai kirjoitella väliin niistä, kun sitä kerran kirjoittelin muistiin ennen netin aukeamista. Niin blogihan on siis sen takia ”myöhässä” kun täällä pankkitilin avaukseen meni kaksi viikkoa jonka jälkeen vasta tilattiin kortti ja shekkivihko, totta shekkivihko! Ja siis ilman tiliä ja pankkikorttia ei oikeastaan saa mitään hoidettua, ei voi avata puhelinlinjaa eikä sen seurauksena myöskään nettiä, kun kaikki maksetaan suoraveloituksella tai kortilla (ulkomainen Visa ei käynyt Englannin suurimmalle puhelinyhtiölle...). Kortti saapui ajallaan mutta siinä oli mukana lomake joka piti täyttää ja postittaa pankille, jonka jälkeen pankki tilasi ja toimitti tunnusluvun jossa meni seuraava viikko. Ja sitten vielä puhelinyhtiön kanssa säätäminen, valituskirje on jo valmiina :) Jatkan siis asiakaspalautteen antamista myös täällä...


Hohhoijaa kuvitelkaa jos Suomessa kaikki ois näin hidasta.......... niin varmaan vaikee kuvitella. Voitte uskoa että on vähän turhauttavaa kun luulee että asia etenee ja ollaankin vasta yhtä pykälää lähempänä valmista, apua!


Mutta asiaan :)


Aada on jo yli 10 kg ja 75 cm viime neuvolassa. Parhaillaan suunnitellaan ykkössynttäreitä joita menemme juhlimaan koto-Suomeen. Taidetaan pitää "vauvojen"kestit täällä uusille kavereillekin. Aadalle on jo mekkokin synttäreille, nimittäin mun vanha yksivuotismekko jonka mummu on siis säästänyt. Aitoa retroa!


Olemme koko poppoo viihtyneet hienosti ja kotiutuneetkin jo vaikka tästä blogista saattaa välillä saada hieman "Englantia arvostelevan" kuvan :) Aadan kanssa viikko vierähtää kun ma, ke ja pe on joku "harrastus". Säät ovat suosineet meitä eli on satanut vähemmän kuin vuosikymmeneen. Se on auttanut että olemme päässeet hyvän sään turvin kaupunkia kiertelemään.


Aada on päässyt näyttämään kykynsä vauvauinnissa. Muut äidit ovat ihmeissään kun Aada on onnessaan ja läiskyttelee ja polskuttelee. Hallissa on vähän kylmä, kun on tavallinen uimahalli, meidän ihanaan pikkualtaaseen verrattuna jossa oli lähes tropiikki. Altaan vesi tosin on samassa kuin Suomessakin. Uinnista olemme jo löytäneet monia mukavia kavereita. Siellä tutustuimme amerikkalaiseen äitiin ja tyttöön, jotka pyysivät meidät leikkiklubille/kerhoon keskiviikkoisin. Menimme tietysti heti ja paikka oli kiva, käymme siellä joka viikko. Paikka on liikuntasali, johon on levitetty kovia jumppapatjoja lattialle isoksi alueeksi jossa lapset saavat leikkiä leluilla. Lopuksi leikitään ja lauletaan. Onneksi olen ollut aina suht innostunut englannintunneista niin muistan vähän miten laululeikit menee. Ei sitä lapsena tiedä mistä on hyötyä milloinkin, hihiii!


Muskarissa meidät otettiin kivasti vastaan. Sieltäkin löytyi Aadalle heti monta mukavaa kaveria, joista isompien puuhastelua oli Aadasta kiva seurata. Koko muskarihan on suomeksi eli kaikilla lapsilla on jokin sukulaissuhde Suomeen. Muskarihetken jälkeen on kahvi- ja mehutuokio, eli siis äitien rupatteluhetki. Se mitä olin odottanut, että löytäisin seuraa sieltä, toteutui sillä lähdimme Aadan kanssa Anni-vauvan 2kk ja äitinsä Tuulin kanssa pienelle Cambridge kierrokselle ja lounaalle hienoon kirkosta kahvilaksi muutettuun paikkaan. Kävelimme college-rakennusten lomitse ja ne ovat tosi upeita rakennuksia. Sellaisia juuri kuin voi kuvitella Englannin vanhoiksi yliopistoiksi/collegeiksi.


Isänpäivänä lähdettiin koko perhe kaupunkiin kävelylle. Käytiin terassilla kahvilla ja kakkusilla, jopa Jonne söi Brownien. Aada-murunen on varmaan yksi koko kaupungin paksuimmin puetuista lapsista. Kaupungilla näkee vauvoja ilman hattua ja paljain säärin, kun meillä on välipaidat, kaulaliinat, hanskat ja Aadalla villapipo. Hiukka omituista! Kuvitelkaa semmoinen näkymä että isällä on toppatakki ja lapset on t-paidoissa... Mikähän tämän karaistuksen tilanne täällä on...


Asunto on ok, aika kiva. Uusi ja puhdas, eikä homeinen. Paitsi että sohvatyynyt meni vaihtoon... haisivat vanhalle kellarille vaikka on ihan uudet. Niissä on meinaan untuvatäytteet, lukunsa sekin. Vuokravälitysfirma nuuski yhtä sohvatyynyä viikon antamatta mitään vastausta miten asiassa edetään, saimme sitten oman aktiivisuuden kautta tyynyt vaihdettua... Näin nopsaan ne asiat täällä etenee.


Keittiössä on edistyksellisesti muovimattolattia sekä hana, josta tulee yhtä aikaa lämmin ja kylmä vesi, ei siis sekoitu tosin. Veski/kylppäri ei oo ihan niin edistyksellinen, hehheeee, kokolattiamatto koko kylppärissä sekä kylmä ja kuuma hana erikseen lavuaarissa. Suihku on näihin oloihin super-hyvä! Siitä tulee vettä hyvällä paineella ja kuumaakin jos haluaa. Ja onhan meillä siis tietty ammekin, josta Aada tykkää kun voi melkein yhtä hyvin polskia kuin uimassakin. Hienoa on myös tuplaikkunat ja digitaalinen lämmityssysteemi, eli voi laittaa minkä lämpötilan haluaa ja se lämmittää patterit sitä tahtia et lämpö pysyy siinä. Keittiöstä tosin puuttuu patteri kokonaan :) Muut lattiat on siis tietty kokolattiamattoa. Kaikki huoneet saa suljettua ovilla, siis myös olkkarin ja keittiön joka on hassua. Meillä on kaksi makkaria eli vieraat on lämpimästi tervetulleita ja toivottuja! Buukkauksia Kettusen ”viiden staran” hotelliin otetaan vastaan.


Vieraitakin jo ollaan saatu ukki käväisi, samoin mummi ja pappa. Aadan Hensu-täti on juuri kyläilemässä. Ja reilun viikon päästä tu levat jo Aadan toiset "kummitukset".


Hensun kanssa käytiin Lontoossa eilen shoppailu- ja sivistysretkellä. Milu-tädiltä saimme vinkin että teatteriin saa lippuja samalle päivälle puoleen hintaan ja sehän toimii! Jonotimme alle puoli tuntia ja saimme liput musikaaliin. Aluinperin suunnitelma oli mennä kaupungin suurimpaan teatteriin kokemuksen vuoksi, esitetään mitä tahansa :) ehkä ensi kerralla. Musikaali oli nimeltään Rent ja osoittautui hyväksi valinnaksi! Teatteri oli 1800-luvun puolivälissä rakennettu. Näyttelijät lauloivat upeasti, mukana oli EastEnders-tv-sarjan tähti sekä entinen Sugababes laulaja, tosin miehet oli parempia kylläkin, väliajalla kaikki söivät jätskiä (todella omituista) mutta otimme mallia muista syömällä jädet, saliin sai myös viedä juom ia baarista... ja me kyynelehdittiin kun loppu oli surullinen ja kohtaus vaan jatkui ja jatkui ja jatkui..... Upea kokemus se musikaali!!


Tulipas pitkästi tällä ekalla kerralla ja ehkä hiukan vaikeasti seurattava... luvassa parannus kun pääsen kiinni aikataulussa... toivottavasti joku jaksoi lukea ;)

"Aada leikkikerhossa"