sunnuntai 13. tammikuuta 2008

Vihdoinkin netti auki ja alkukuulumisia

Ihan alkutaival Cambridgessa jää nyt vähän pois tästä blogista sattuneesta syystä... voisin tehdä jonkun sortin tiivistelmän ekoista kuukausista tai kirjoitella väliin niistä, kun sitä kerran kirjoittelin muistiin ennen netin aukeamista. Niin blogihan on siis sen takia ”myöhässä” kun täällä pankkitilin avaukseen meni kaksi viikkoa jonka jälkeen vasta tilattiin kortti ja shekkivihko, totta shekkivihko! Ja siis ilman tiliä ja pankkikorttia ei oikeastaan saa mitään hoidettua, ei voi avata puhelinlinjaa eikä sen seurauksena myöskään nettiä, kun kaikki maksetaan suoraveloituksella tai kortilla (ulkomainen Visa ei käynyt Englannin suurimmalle puhelinyhtiölle...). Kortti saapui ajallaan mutta siinä oli mukana lomake joka piti täyttää ja postittaa pankille, jonka jälkeen pankki tilasi ja toimitti tunnusluvun jossa meni seuraava viikko. Ja sitten vielä puhelinyhtiön kanssa säätäminen, valituskirje on jo valmiina :) Jatkan siis asiakaspalautteen antamista myös täällä...


Hohhoijaa kuvitelkaa jos Suomessa kaikki ois näin hidasta.......... niin varmaan vaikee kuvitella. Voitte uskoa että on vähän turhauttavaa kun luulee että asia etenee ja ollaankin vasta yhtä pykälää lähempänä valmista, apua!


Mutta asiaan :)


Aada on jo yli 10 kg ja 75 cm viime neuvolassa. Parhaillaan suunnitellaan ykkössynttäreitä joita menemme juhlimaan koto-Suomeen. Taidetaan pitää "vauvojen"kestit täällä uusille kavereillekin. Aadalle on jo mekkokin synttäreille, nimittäin mun vanha yksivuotismekko jonka mummu on siis säästänyt. Aitoa retroa!


Olemme koko poppoo viihtyneet hienosti ja kotiutuneetkin jo vaikka tästä blogista saattaa välillä saada hieman "Englantia arvostelevan" kuvan :) Aadan kanssa viikko vierähtää kun ma, ke ja pe on joku "harrastus". Säät ovat suosineet meitä eli on satanut vähemmän kuin vuosikymmeneen. Se on auttanut että olemme päässeet hyvän sään turvin kaupunkia kiertelemään.


Aada on päässyt näyttämään kykynsä vauvauinnissa. Muut äidit ovat ihmeissään kun Aada on onnessaan ja läiskyttelee ja polskuttelee. Hallissa on vähän kylmä, kun on tavallinen uimahalli, meidän ihanaan pikkualtaaseen verrattuna jossa oli lähes tropiikki. Altaan vesi tosin on samassa kuin Suomessakin. Uinnista olemme jo löytäneet monia mukavia kavereita. Siellä tutustuimme amerikkalaiseen äitiin ja tyttöön, jotka pyysivät meidät leikkiklubille/kerhoon keskiviikkoisin. Menimme tietysti heti ja paikka oli kiva, käymme siellä joka viikko. Paikka on liikuntasali, johon on levitetty kovia jumppapatjoja lattialle isoksi alueeksi jossa lapset saavat leikkiä leluilla. Lopuksi leikitään ja lauletaan. Onneksi olen ollut aina suht innostunut englannintunneista niin muistan vähän miten laululeikit menee. Ei sitä lapsena tiedä mistä on hyötyä milloinkin, hihiii!


Muskarissa meidät otettiin kivasti vastaan. Sieltäkin löytyi Aadalle heti monta mukavaa kaveria, joista isompien puuhastelua oli Aadasta kiva seurata. Koko muskarihan on suomeksi eli kaikilla lapsilla on jokin sukulaissuhde Suomeen. Muskarihetken jälkeen on kahvi- ja mehutuokio, eli siis äitien rupatteluhetki. Se mitä olin odottanut, että löytäisin seuraa sieltä, toteutui sillä lähdimme Aadan kanssa Anni-vauvan 2kk ja äitinsä Tuulin kanssa pienelle Cambridge kierrokselle ja lounaalle hienoon kirkosta kahvilaksi muutettuun paikkaan. Kävelimme college-rakennusten lomitse ja ne ovat tosi upeita rakennuksia. Sellaisia juuri kuin voi kuvitella Englannin vanhoiksi yliopistoiksi/collegeiksi.


Isänpäivänä lähdettiin koko perhe kaupunkiin kävelylle. Käytiin terassilla kahvilla ja kakkusilla, jopa Jonne söi Brownien. Aada-murunen on varmaan yksi koko kaupungin paksuimmin puetuista lapsista. Kaupungilla näkee vauvoja ilman hattua ja paljain säärin, kun meillä on välipaidat, kaulaliinat, hanskat ja Aadalla villapipo. Hiukka omituista! Kuvitelkaa semmoinen näkymä että isällä on toppatakki ja lapset on t-paidoissa... Mikähän tämän karaistuksen tilanne täällä on...


Asunto on ok, aika kiva. Uusi ja puhdas, eikä homeinen. Paitsi että sohvatyynyt meni vaihtoon... haisivat vanhalle kellarille vaikka on ihan uudet. Niissä on meinaan untuvatäytteet, lukunsa sekin. Vuokravälitysfirma nuuski yhtä sohvatyynyä viikon antamatta mitään vastausta miten asiassa edetään, saimme sitten oman aktiivisuuden kautta tyynyt vaihdettua... Näin nopsaan ne asiat täällä etenee.


Keittiössä on edistyksellisesti muovimattolattia sekä hana, josta tulee yhtä aikaa lämmin ja kylmä vesi, ei siis sekoitu tosin. Veski/kylppäri ei oo ihan niin edistyksellinen, hehheeee, kokolattiamatto koko kylppärissä sekä kylmä ja kuuma hana erikseen lavuaarissa. Suihku on näihin oloihin super-hyvä! Siitä tulee vettä hyvällä paineella ja kuumaakin jos haluaa. Ja onhan meillä siis tietty ammekin, josta Aada tykkää kun voi melkein yhtä hyvin polskia kuin uimassakin. Hienoa on myös tuplaikkunat ja digitaalinen lämmityssysteemi, eli voi laittaa minkä lämpötilan haluaa ja se lämmittää patterit sitä tahtia et lämpö pysyy siinä. Keittiöstä tosin puuttuu patteri kokonaan :) Muut lattiat on siis tietty kokolattiamattoa. Kaikki huoneet saa suljettua ovilla, siis myös olkkarin ja keittiön joka on hassua. Meillä on kaksi makkaria eli vieraat on lämpimästi tervetulleita ja toivottuja! Buukkauksia Kettusen ”viiden staran” hotelliin otetaan vastaan.


Vieraitakin jo ollaan saatu ukki käväisi, samoin mummi ja pappa. Aadan Hensu-täti on juuri kyläilemässä. Ja reilun viikon päästä tu levat jo Aadan toiset "kummitukset".


Hensun kanssa käytiin Lontoossa eilen shoppailu- ja sivistysretkellä. Milu-tädiltä saimme vinkin että teatteriin saa lippuja samalle päivälle puoleen hintaan ja sehän toimii! Jonotimme alle puoli tuntia ja saimme liput musikaaliin. Aluinperin suunnitelma oli mennä kaupungin suurimpaan teatteriin kokemuksen vuoksi, esitetään mitä tahansa :) ehkä ensi kerralla. Musikaali oli nimeltään Rent ja osoittautui hyväksi valinnaksi! Teatteri oli 1800-luvun puolivälissä rakennettu. Näyttelijät lauloivat upeasti, mukana oli EastEnders-tv-sarjan tähti sekä entinen Sugababes laulaja, tosin miehet oli parempia kylläkin, väliajalla kaikki söivät jätskiä (todella omituista) mutta otimme mallia muista syömällä jädet, saliin sai myös viedä juom ia baarista... ja me kyynelehdittiin kun loppu oli surullinen ja kohtaus vaan jatkui ja jatkui ja jatkui..... Upea kokemus se musikaali!!


Tulipas pitkästi tällä ekalla kerralla ja ehkä hiukan vaikeasti seurattava... luvassa parannus kun pääsen kiinni aikataulussa... toivottavasti joku jaksoi lukea ;)

"Aada leikkikerhossa"

7 kommenttia:

Ukki kirjoitti...

Ihanaa, Ihanaa, meidän murulla on oma blogi. Ukin kultamurusta riittääkin matskua ja "huimia" tarinoita lukijoiden iloksi!

mummu kirjoitti...

Voi miten hauskaa kun saa lukea Aadan seikkailuja netistä.Tulee vaan niin ikävä teitä kaikkia, varsinkin kun katselee kuvia.Kohta onneksi taas nähdään ja onneksi on mese keksitty.
Haleja kaikille ja uusia elämyksiä.

Mervi kirjoitti...

Oi miten hieno blogi! Luin suurella mielenkiinnolla !

t.Ellan äippä Mervi

Marica kirjoitti...

Hei!
Tosi kivaa lukea teidän ajasta Englannissa!
T.
Marica

-S- kirjoitti...

Heipä hei! Mukavaa lukea kuulumisianne ja ihanaa kuulla, että on löytynyt noin paljon aktiviteetteja ja seuraa! Kommenttina tekstiin - meillä ei Köpiksessäkään ollut patteria keittiössä ja alunperin vessassa / kylppärissä oli kokolattiamatto. Kai se on joku "eurooppalainen" juttu :o)

Terkkuja, tsemppiä ja kuulumisiin!

-S-

Magnus kirjoitti...

Hellou,
tosi mahtavasti teillä näyttää Englannin päässä taival alkanut! :)
Ja kysymällähän joka paikassa selviää :) Aada onkin tosi reipas eikä ujostele lainkaan. Ois mukava jossain vaiheesa tomera ja iloinen neiti tavata, ehkä joskus kun olette taas Suomessa käymässä. Onnittelut myös 1-vuotistaipaleen kunniaksi Aadalle :)

T. Magnus

Ukki kirjoitti...

Heippa muru ja muut oli niin ihanaa kun olitte täällä. Ukille jäi kovaakin ankarampi ikävä pientä aurinkonassua!
Pian nähdään taas, odottelen jo!