Moni kyselikin jo postitse meidän vanhasta kodista ja Korson kämppä siis saatiin myytyä juuri ennen kuin mä ja Aada lähdettiin matkaan, Jonnehan lähti jo vähän aiemmin, eli se meni hyvin putkeen! Mummi kävi tekemässä kaupan valtakirjoilla. Heti kaupan jälkeen tuli 3 asuntoa meidän yhtiöstä myyntiin, onneksi ehdittiin ekana alta pois!!
Aada käy jo siis potalla eli on jo iso tyttö siinä asiassa. mutta sen verran pieni ettei pääse vielä itse ylös potalta niin siinäpähän on sitten hyvä istua... Tosin on vaipat vielä käytössä tietty kun ei toi kieli vielä taivu vessahädän ilmoittamiseen, tosin hän kyllä saattaa kierrellä vessan ovella että potalle pitäisi päästä. Itsenäisyyspäivän kunniaksi tuli eka pottakakka :)
Oltiin aamulla uimassa ja Aada osaa jo hienosti polskia kun "ui" uimalautan kanssa mun kainalossa. Äitskääkin ihan huimaa mitä kaikkea pieni osaa. Saa nähdä milloin hän ui itsekseen pienen matkan ekaa kertaa, jännittävää! Suomen vauvauintiin verrattunahan tää on erilaista, täällä sukellus on "plumpsis kävit veden alla, hienosti meni"-tyyliin kun Suomessa lasta valmistetaan sukellukseen loiskuttamalla vettä ja kertomalla sukelluksesta. Olen yrittänyt Aadalle mahdollisuuksien mukaan läpsyttää veden pintaa, jos innokas ohjaaja ei ehdi laittaa häntä vielä veden alle :) Saunaahan täällä ei ole ja niissä paikoissa missä on niin ikäraja on 16-vuotta. Sitä kaivataan kovasti kun halli on välillä aika viileä.
Pocoyo
Meillä on Aadan kanssa jo oma lemppari lastenohjelma nimeltä Pocoyo. Hän on pieni pallopäinen sinipukuinen poika, jolla on kavereina iso vaaleanpunainen elefantti Elly, keltainen ankka Pato, koira Lulai, linnunpoika Sleepy bird. Tausta on valkoinen eli ihan pienenkin on helppo seurata ohjelmaa ja porukan puuhailua. Pocoyo yleensä opettelee jotain uutta kuten tänään hyppäämään narua J Ohjelmassa siis opitaan aina jotain uutta mutta huomautus tää ei ole mitään niin ärsyttävää kuin Teletapit. Pocoyo ei juurikaan puhu. Aada siis katsoo alkulaulun ja lopun kun Pocoyo soittaa torvea että kenenkähän lemppari tää siis olikaan...
Lisäksi mä olen hieman jo jäänyt koukkuun paikalliseen ”Ota tai jätä” (Deal or No deal) ohjelmaan eli missä Suomessa missin näköset tytöt availee rahasalkkuja. Täällä ei harrasteta missejä vaan salkut avaavat kanssa kilpailijat, jokainen kisaa vuorollaan. Muutamia aika hyviä mokia oon jo nähnyt (en vielä yhtään huippupottia), niin täältä sohvalta on helppo sanoa tietty. Paras on (ei oo helppo selittää mutta kuitenkin...) että täti otti rahat kun tarjous oli £16 000 ja hänellä oli vielä 100 000 ja 75 000 jäljellä ja pari pienempää hilua. Jos olis pelannu vielä yhen kiekan niin ois saanu pankkiiriltakin 85 000... tais vähän harmittaa kun kuinkas ollakaan omassa salkussaan ois ollu 100 000. Ottaiskohan ne mut pelaamaan, Hensu arveli että en pääse kun en ole kansalainen :) Pitäsikö yrittää... heheh.
Ihan uudet Tehis-jaksot alkoivat viime viikolla, ihanaa koska täällä melkein kaikki hyvä ohjelma tulisi vaan maksukanavilta ja sarjat on vanhoja mitä muuten pyörii. Myös Housen uusia jaksoja mainostettiin mutta ne oli jo Suomessa tulleet aiemmin, höh. Kanavat on hassuja, sillä niillä on lisäkanavia josta tulee sama ohjelma tunnin myöhässä.
Ai niin ja eilen tuli dokumentti Virgin school, jossa täysin naisista kokematon 27-vee englantilaismies lähti Amsterdamiin seksikouluun... mielenkiintoisinta oli se että koulua pyörittivät 55-65-vuotiaat jo harmaantuneet naiset. Hieman haiskahti kokemattomien nuorten miesten hyväksikäytöltä tätien puolelta, koska tätejä sai koskea ja you know... (siihen pyrittiin tietysti että koulusta olisi hyötyä) vähänkö me Hensu-tädin kanssa naurettiin :)
Kaverimme Tuuli ja Anni-vauva (jonka toinen nimi on myös Aurora, mitä ihanin ja onnistunein valinta hänen vanhemmiltaan :)) pyysivät meidät marraskuussa yhden Cambridgen Collegen myyjäisiin johon pääsee sisään vain kutsulla. Oli tosi mielenkiintoista päästä katsomaan collegen sisätiloihin joihin yleisöllä ei muuten ole mahdollisuutta päästä. Tuli ihan Harry Potter-olo. Seinillä oli maalauksia, todella vanhoja, vanhoista collegen ”Mastereista”. Paikka, kaksi olohuonetta ("rehtorin olohuoneet") oli täynnä eri ikäisiä tätejä enimmäkseen, jotka olivat ihastuksissaan Anni-vauvasta (jonka painon sai arvata kilpailussa) ja Aadasta, joka hymyili ja taputti kaikille juttelijoille vaikkei tietty ymmärtänyt sanaakaan keneltäkään. Sitten takahuoneen portaikossa punaisella matolla vaihdettiin tytöille vaippoja, ei tuntunut vanhoja college-setiäkään haittaavan. Tämän jälkeen käytiin vielä kävelyllä Collegen alueella, upeita rakennuksia, ihania porttikäytäviä ja kävin jopa kurkkaamassa suureen saliin jossa on pitkät ruokapöydät ja isoja maalauksia. Hienon näköistä!
Tuulin ja Annin kanssa ollaan muutenkin pyöritty ympäri kaupunkia kävelyillä, lounailla, shoppaillessa, kyläillessä ja myös miehet on tavanneet pari kertaa. Annin isi tuli joululoman jälkeen meidän kyydillä Cambridgeen lentokentältä. Molemmilla siis Tuulilla ja mulla on Suomesta ostetut "hyökkäys"(lasten)vaunut (lue Brio ja Emmaljunga) joten meidän tielle ei kannata eksyä koska jyrä tulee :) Täällä suurin osa lapsiperheistä käyttää minikokoisia matkarattaita... Maclareneita tietty, huvittavaa. Mä oon käyttänyt matkarattaita nyt viikon ja olen ihan puhki niiden työntämisestä. Isot rattaat jäi Suomeen odottamaan helmikuun pakkasia :) ja lunta toivottavasti.
Tästäkin taitaa tulla vähän hyppelevä tarina mutta kohta ne mun alkuajankirjoitukset jo loppuu... Tällä hetkellä meillä totuttaudutaan taas vähäksi aikaa kotirutiineihin ennen seuraavaa Suomi-lomaa... joka on jo tasan kahden viikon päästä. Apua, Aada täyttää 1-vuotta jo 3 viikon ja yhden päivän kuluttua! Vaikea uskoa sillä Aadahan on isin ja äitin pieni vauveli jonka ikä mitataan kuukausissa...
Onnittelut tässä samalla kaikille jo ihan pian vuoden täyttäville kavereille sinne kotimaahan!! Meidän "vauvat" on jo isoja oikeasti, ystäväni kerran totesi että kyllä meidän vauvat on jo isoja kun ne syö leipää :) mutta nyt ne jo täyttää vuosia!
"Collegen rehtorin olohuoneen takana vaipan vaihdossa"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti