tiistai 29. huhtikuuta 2008

Tyttösiä kylässä

Ensin tosissaan tuli Sanna (kummipoika Eliaksen äiti) meidän kanssa samaa matkaa kotiin. Jonne oli samaan aikaan Ruotsissa työkokousmatkalla. Sannalla oli "etuilulippu" koneeseen, joten saatiin koko kolmen hengen paikka meille jotta Aada voisi nukkua. No Aadapas ei nukkunutkaan, oli kaikkea kivaa näkemistä ja tekemistä. Laskin et tää lento oli Aadan 10. kerta koneessa. Ja aika monta kertaa taitaa viel ehtiä tän vuoden aikana jos reissu tahti jatkuu samana.

Kierrätettiin Sannaa ympäri kylää, vanhalla haustausmaallakin. Mun pitäis varmaan opetella kertomaan jotain hauskoja tarinoita taloista näillä mun vetämillä "kiertokävelyillä" :) Sanna oli mukana myös katsomassa muskarin meininkiä ja sitähän riitti.



Yhtenä iltana kateltiin telkkua ja sieltä tuli taas yksi näitä mun suosimia musalistoja. Tällä kertaa kyseessä oli "pop disasters" eli pop katastrofit. Sieltä tuli kaikkea yliärsyttävää ja päähän soimaan jäävää kuten "Fast food rockers" jonka laulu kertoi pikaruokaloista, toivottavasti saivat silloin edes rahaa mainostamistaan ketjuista. No joo mutta lista läheni ykkössijaa, tuli siinä kivojakin biisejä ja siinä tuli vielä "Barbie girl" (joka on ollu mun kännyn soittoäänenä opiskeluaikoina heh...) ja kun ykkönen tuli ruutuun mä hihkaisin et "Ei voi olla totta, täähän on mun lempibiisi!". Sanna repesi nauramaan että "mitä kertoo sun musa mausta jos sun lemppari on pop katastrofien ykkönen!" Noo ei nyt kuitenkaan liioitella siinä... Biisi oli huono versio "Unchained melodysta" joka on oikeasti aivan liikkis ja ihana balladi, mutta tämä versio oli kahden näyttelijän esittämä ja videokin oli aivan karmea.

Sanna yritti opettaa Aadaa sanomaan "yhhyh" kun jossain on roska ja ettei sitä voi ottaa. Aada oppikin hienosti ja tuloksena oli että Aada käveli nurmikon viertä ja pysähtyi pienten kukkien luokse ja sanoi "YÄH" ja osoitti kukkia :)




Pakko laittaa tää kuva pienestä pulloposkesta! Tä alkaa lähennellä jo munsta pienenä otettua kuvaa noiden poskien koossa :)


Seuraavalla viikolla saapui seuraneidit Maaret ja Kaisa Jyväskylästä. Tällä kertaa Jonne lähti Suomeen työkamunsa tohtorinväitökseen, onnittelut vielä Katille tässä samalla!
Kierreltiin myös kaupungilla ja Maaret etsi tuliaisostoksia jos jonkinlaisia, onneksi kaikille löytyi jotain loppujen lopuksi. Maaret ja Kaisa valisti mua eräästä sillasta jonka Newton kasasi ilman ruuveja ja nauloja eli "matemaattisesta sillasta". Jotkut höhlät yliopistolaiset olivat aikoinaan purkaneet sen nähdäkseen miten se on tehty ja kunnostaakseen sen samalla, no arvatkaapa osasivatko koota sen takasin... eivät. Eli nykyään siinä on ruuvitkin. Nyt mulla on jo yksi tarina kerrottavana. Samoin Trinity collegesta tiedän jo jotain, kun saatiin Anni-vauvan isiltä kierros collegella mutta vuosiluvut vähän on hämärän peitossa.

Näytin tytöille Facebookista vanhojen Jyviskamujen kuvia, ei ollut monet ihan kauheesti muuttuneet 10 vuoden aikana. Aivan käsittämätöntä että siitä on tänä syksynä 10 vuotta kun aloitettiin opiskelu. Muistan vielä mitä mulla oli päälläkin ekana päivänä, harmaa minihame ja vaaleanpunainen lyhythihainen poolopaita :) niin muisti myös tytöt eli olikohan se hame kuitenkin liian lyhyt!?! Heh! Oonkohan mä jo vanha kun mietin tollasia 10 vuoden takasia, syksyllä oon jo vähän vanhempi taas :)

Kuvassa tytöt ja Aada kirmaa Parkers Piecen nurmialueella muskarin jälkeen.



Annoin Aadan haistaa kukkaa mutta se olisikin halunnut maistaa sitä, kuten kuva kertoo.


Tytöt opettivat Aadalle miten kippistetään vesimukeilla. Ensin kippistetään kaikkien kanssa ja sen jälkeen otetaan vettä mukista ja sanotaan "aaah". Meillä oli Anni-vauvan perhe kylässä viime viikonloppuna ja kaikilla oli lasit kädessä olohuoneessa kun istuttiin sohvilla. Aadapa haki oman vesimukinsa ja kulki jokaisen luo ja kippisti. Kaikkea "hyödyllistä" meidän veitikka osaa! Oli vierailla hymyt herkässä.

Sitten tuli taas isi-Jonne kotiin ja oli niin hauskaa leikkiä ja höpsötellä.


Kiitos kaikille tyttösille kyläilyistä!

torstai 24. huhtikuuta 2008

Hassun hauskaa...

Iloinen perhetapahtuma on tapahtunut, vihdoin sanoisin... ei vauvoja lisää, sorry kaikki uteliaat :) Mutta kauan kaivattu mikrouuni löysi tiensä meille 3kk sen jälkeen kun Jonne ekaa kertaa valitti vuokravälitystoimistoon. Aika hienoa toimintaa, Englanti on joustava maa, tosin pikkasen omituisissa yhteyksissä ja aina silloin kun sitä et itse haluaisi. Enhän mä edes muista miten semmoinen toimii :)

Autokin käväisi korjaamolla ja se luvattiin valmiiksi maanantaina niin saatiin sitten vasta keskiviikkona just ennen sulkemista. Miettikää nyt jos Suomessa ois tälläista... kenen hermo oikeesti kestäis tuplatsekata kaikki asiat että voi nukkua yönsä rauhassa. Kyllä täällä on välillä kiristelty hermoa mutta oikeestaan tähänkin tottuu. Nyt jo oikein odotan mitähän seuraavaksi mahtaa mennä ihan päin mäntyä. Päivittelyhän on superhauskaa! Noo pikkuasioita kuitenkin.

Päivän blonditempaus: Lähdin saunailtaan lauantaina ja otin Jonnen pesupussista kauan etsimäni Sebamed-pesuaine purkin, minikokoisen. Rupesin saunalla pesemään kasvoja ja aineen ollessa jo naamassa haistoin että sehän ei ollutkaan Sebamedia joka on vihreää, vaan Fairya... Että sellaista... Jonne oli ottanut siihen silmälasien puhdistusainetta matkoille mukaan.

Kaiken hauskan lisäksi Aadan kanssa meinattiin joutua lehmien/sonnien takaa-ajamaksi puistossa. Täällä siis puistoihin saa viedä kaupunkilaiset lehmänsä ulkoilemaan kesäksi ja ne pääsevät kävelytielle siinä missä ihmisetkin, eli eivät ole erillisissä aitauksissa puistoissa ja puistojen läpi menee kävelytiet. Vastaus juuri miettimääsi kysymykseen on kyllä, sitä lehmänpaskaa on kesällä sitten joka tiellä, joka renkaassa ja kaikissa kengissä :)
No tietty just kun oltiin keskellä puistoa, aidoista kaukana, ne ruskeat sonnit sai jonkun slaagin ja rupesivat pukkihyppimään ja ryntäilemään edestakasin ihan meidän vieressä. Niitä kun oli reilu 10 niin pikkusen alkoi puntti vavista. Aadan rattaat on vielä beiget niin olin varma et ne luulee niitä joksikin pieneksi lajitoveriksi, jonka yli saa loikkia. Onneksi meidän viereen pysähtyi pyöräilijä jonka kanssa todettiin että mentävä on eteenpäin, ei jäädä odotteleen mitä seuraavaksi tapahtuu. Takaa tuli lisää pyöriä ja sonnit lähti lipettiin. Ja mä ja Aada vauhdilla kotiin.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2008

Pikavisiitti Suomeen

Aadan kanssa lähdettiin pääsiäisen jälkeen taas matkustamaan. Pikkuruinen oli varmaan ihan pää pyörällä kun oli niin paljon matkustamista peräkkäin. Lennettiin viimeistä kertaa Stanstedista Hesaan suoraan, tän jälkeen B1 muutti reittinsä Heathtrowlle joka on meille tosi huono juttu, ja aika monille muillekin kuten muskarikamuille, Jonnen työkamuille, sekä heidän/meidän sukulaisille ja ystäville eli satojen ihmisten vierailut Suomeen ja Suomesta tänne vaikeutui kertaheitolla ja jos vain Cambridgessa on jo näin paljon porukkaa, joihin se vaikuttaa, niin paljonko ihmisiä on muissakin kaupungeissa Stanstedin "kupeessa" . No aika moni onkin päättänyt olla lentämättä B1:lla enää tämän jälkeen. Itsellä se oli rahakysymys tällä kertaa, en saanut itseäni maksamaan halpalentoyhtiölle noin 200€ enemmän kuin B1:lle. Mutta se oli vika kerta, koska kenttä muuttui jo.

Aadan kanssa mentiin ensin Vantaalle mummin ja papan luokse. Aada ei ollut moksiskaan vaikka lento oli perillä vasta 01.30 yöllä ja joutui heräämään kesken yöunien. Torstaina mummi oli vapaalla meidän kanssa ja Aada pääsi pulkkailemaan ekaa kertaa elämässään. Tykkäsi kovasti olla pulkassa ja samoin vetää pulkkaa itse. Pappa ei meinannut malttaa olla töissäkään päivisin kun Aada oli odottamassa :) Seuraavaksi päästäänkin Suomen lomalla vierailulle mummin ja papan uuteen kotiin, aika jännittävää!








Perjantaina aamulla lähdettiin junaan kohti Tamperetta ja hautajaisia Hensu-tädin kanssa. Aadan eka pitkän matkan juna-kokemus :) ja oikein Pendolinokin vielä. Aaduska viihdytti kanssamatkustajia käymällä vuorotellen jokaisen istumapaikalla ihmettelemässä. Viereisessä penkissä istui tyttö äitinsä kanssa ja hän esitteli Aadalle lemmikkilehdestään kuvia ja antoi Aadan lainata pehmokoiraansa. Perillä ukki ja mummu oli meitä vastassa. Henu kävi heidän kanssaan vielä katsomassa vaaria, joka kuulemma näytti rauhassa lepäävän. Itse en mennyt, koska olin helmikuussa vaarin nähnyt ennen lentoa. Aada nukahti sillä aikaa ja lähdettiin ajelulle katselemaan vaarin ja mummun vanhoja asuinpaikkoja. Käytiin myös Hervannassa jossa vaari ja mummu asuivat koko mun lapsuusajan. Nostalginen tunne tuli kieltämättä. Kikkari oli paikoillaan.

Itse hautajaiset meni niin hyvin kuin hautajaiset nyt mennä voi. Tunnelmaa kevensi että Aadan lisäksi serkkuni kaksostytöt, vain 10 päivää Aadaa nuoremmat, olivat myös paikalla. Ja kun kaikki kolme kävelevät niin kyllähän siellä ohjelmaa riitti. Kappelissa kun ensimmäiset urkusävelet kaikuivat niin Aadaa rupesi tanssittamaan. Sitä isovaari varmasti olisi toivonutkin kun pienet lastenlastenlapset olivat paikalla.

Tampereelta mentiin Naantaliin koko poppoo viikonlopuksi: mummu, ukki, Hensu-täti ja me. Lauantaina yritettiin päästä pulkkailemaan Aadan kanssa mutta lumi oli sulanut liikaa. Läheisen tarhan pihalta kuitenkin Aada löysi kivoja vesilätäköitä joihin kaatua vettäpitämätön-ulkopuku päällä, joten vaatteet piti vaihtaa välittömästi :) Hensu-tädin kaverit Heini, Kirsi ja Tuuli kävivät moikkaamassa meitä. Itse käytiin moikkaamaassa Isomamma (oikeasti isoisotäti Aadalle) Taimia, joka ihmetteli miten paljon Aada onkaan kasvanut viime näkemästä. Vaikutti kovin iloiselta kun Aada jo käveleekin. Mummu ja ukki olivat tietysti taas ihan pyörryksissä kaikesta mitä pikkuruinen jo osaa.

Aada sai Hensu-tädiltä oikeat isot puu-marakassit. Pinkit totta kai!



Sunnuntaina mummi ja pappa tulivat hakemaan meitä Vantaalle. Pääkaupunkireissulla ehdimme vielä tavata isoisotädin sekä isomummit. Vietettiin päivää myös Aadan kaverin Matildan ja äitinsä Päivin kanssa. Tiistaina kotiinlähtö oli taas edessä. Kummipoikamme Eliaksen äiti Sanna oli lähdössä meille kylään samaa matkaa. Mummi ja pappa päättivät lähteä viemään meitä Tampereelle, joka totisesti helpotti meidän taivalta joka muuten oisi taittunut ensi Hesaan junalla ja siitä bussilla Tampereelle.

Eliaskin ehti piipahtaa moikkaamassa kun toivat Sannan matkatavaroineen. Oli tosi ihanaa nähdä Eliasta taas parin kuukauden jälkeen ja hän onkin jo iso poika joka käy päiväkodissa. Mikä onkaan hellyttävämpää kuulla kuin Eliaksen lempisanat "tanssii tähtien kanssa" mahdollisimman nopeasti sanottuna pienen pojan äänellä :) Elias on jo niin vikkelä että webbikameralla moikkailu alkaa olla haastavaa, niin katsojalle pysyä perässä kuin äidilleen joka yrittää suuntailla kameraa oikeaan suuntaan Eliaksen perässä. Sen takia ei kovin usein poikaa netin välityksellä nähdäkään ja toisaalta me aikuiset keretään niin myöhään vasta koneille että varsinkin Suomen lapset on jo nukkumassa.

Elias halii Aadaa.



Vierailuista (Sannan, Maamen, Kaisan & Juulian perheen) lisää kunhan joku ehtii taas kirjoittaa pidemmän pätkän :)

Ai niin olen unohtanut kertoa yhden mukavan tarinan, joka sattui jo kun Veeti perheineen oli täällä. Veeti oli menossa moikkaamaan isotätiään joka asuu myös Cambridgessa ja isotäti oli ilmoittanut tekevänsä janssonin kiusausta ruoaksi. Olimme juuri pari päivää aiemmin mummun kanssa tehneet janssonia ja siitä tuli aika hirvittävää paikallisista aineksista. Pyysinkin Elinaa maistelemaan kiusausta huolella ja jos se on hyvää niin kysymään mitä anjovista isotäti siihen käyttää. No kiusaus oli ilmeisen maukasta ja Elina kertoi mun ongelmasta tädilleen. Täti naurahti ja kertoi saaneensa anjovikset mantereen puolelta Ikeasta :) ja koska hän oli juuri lähdössä Suomeen hän lähetti mulle yhden boxin Abba anjoviksia ja lisäksi vielä itse tehtyä sinappia. Superystävällistä!! Tuli tosi hyvä mieli!

Ja vielä Super-ihanaa!! Saatiin kutsu juhannushäihin! En malta oikein edes odottaa enää!

maanantai 21. huhtikuuta 2008

Tiaratyttö


Pikaisesti vaan yksi valokuva tänne kun Aada sai tiaran tuliaisina Juulia-serkulta ja se on nyt aivan ehdoton hitti! Se pitää pukea koko ajan päähän.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2008

Aadan jutteluja, Saffron Walden ja Ely

Aada on vähän aikaa sitten oppinut sanomaan oman nimensä. Välillä se tosin on "Aata" mutta välillä tulee tosi upeasti "Aada". Pikkuruisella tuntuu olevan myös aika hauska huumorintaju kun pyydän vaikka että "miten sanotaan Aada" niin hän saattaa vastata hymy korvissa "äiti". Myös "anna" tulee joskus jos hän oikein kovasti haluaa jotain. Lempisana on tosin tällä hetkellä "mämi" joka tarkoittaa tuttia. Meillä ei ole käsitystä mistä Aada "mämin" oppi. "Mämimämi" kuuluu surkeaakin surkeammalla äänellä jos tutti otetaan pois suusta. Ai niin pari kertaa Aada on sanonut myös tyttö omalla tyylillään "tötty".

LÄHIMATKAILUA

Jonnen työkaverit on mukavan aktiivista porukkaa viikonloppuisin ja keksivät kaikenlaisia paikkoja joissa voi vierailla. Maaliskuun puolessa välissä "Suomipoppoon" kohteena oli Saffron Walden.

Saffron Walden on vähän suurempi kylä kuin jotkut pikkukylät Cambridgen ympärillä. Pikkukyläksi luen ne joissa on useimmiten yksi katu, kirkko ja pubi mutta ei kauppaa. Saffronissa on torikin ja ravintoloita useampia (eli se saattaa jopa olla kaupunki) jossa Jonne ja Aada tekevät ostoksia alla. Torilla oli kaikenlaista kauppatavaraa juustoista vanhoihin talikoihin ja kunnon vanhan ajan torikauppias äänellä varustettu eli "kiekuva ja rassaava" nuori poika myymässä parsaa ja mansikoita yhteishintaan.




Saffron on vaikka vaan läpi ajaessa ihan karkin näköinen söpö paikka, ihania vanhoja taloja ja värejä ja muotoja. Verratkaapa nyt sitten vaikka tuota kirjastorakennusta oman kaupunkinne kirjastoon...






Kierreltiin ympäriinsä, katseltiin linnanraunioita, kirkkoa, puistoja joissa luulimme olevan labyrintin mutta se jäi löytämättä. Epäiltiin että se jäi 5 cm nurmikon alle piiloon eli oli tosi minimaalinen... arvoitus jäi selvittämättä.

Piipahdettiin antiikkikaupassa, jossa oli hauskasti jaoteltu tavarat eri "osastoihin" vaikkakin osasto saattoi käsittää yhden hyllyn. Ihana natiseva puulattia oli siinä kaupassa. Pakko oli napsasta kuva kaupan tarjonnasta. Joku voisi luulla että jotain alareunassa ei kuulu joukkoon mutta sehän vasta antiikkia onkin :)




Saffronin kirkossa oli tyynyjä tarjolla joka penkin edessä ja Pekka demonstroi käyttötarkoitusta. Kirkossa oli myös leikkipaikka jossa varmaankin arkena vedetään leikkikerhoa. Hrrrr tulee vilun väreet lapsien puolesta kun noi kirkot ei oo niitä parhaiten lämmitettyjä. Ai niin ja yksi paikka mikä on yleensä aina ilman lämmitystä on veski. Ravintolassa, pubeissa, kerhotiloissa yms veskissä ei ole koskaan patteria, eli ne on melkein verrattavissa kotimaisiin ulkoveskeihin... semmosessa on kiva ruveta vaihtamaan Aadalle vaippaa.



Tässäpä retkiseuruetta kirkonmäellä Marjis, Kati, Jouni, Pekka. Osa hartaampana kuin toiset.



Ja mekin oltiin mukana :)



Kun nälkä yllätti niin ruvettiin katselemaan ruokapaikkoja. No ei oikein kuulostanut hyvältä eka, eikä toka eikä kolmas eikä kinkki eikä intialainen mutta sitten tärppäs! Italialainen joka osoittautui mitä parhaimmaksi valinnaksi. Mahtava pizzalista ja toteutuskin oli erinomaisen maistuva. Tilattiin aluksi valkosipulipizza eli pizzan kokoinen valkosipulileipä, hyvä keksintö. Jälkkäriksi mä tilasin banaanitoffee-juustokakun joka oli suussa sulava. Näytti maistuvan Aadallekin ja lisää vaan piti saada koko ajan... Mun rauhaisan jälkkäriherkuttelun aika taitaa olla ohi...





ELY

Huhtikuun alkupäivinä osa "Suomipoppoosta", poppoon koostumus vaihtelee siis sen mukaan kuka on Suomessa, kuka Lontoossa, kenellä on vieraita ym..., päätti lähteä kohti Elyä ja kuuluisaa katedraalia. Tällä kertaa mukana oli Eija, Kirsi, Marjis, Pekka ja meidän perhe. Takatalvi yllätti sillä ilma oli todella kylmä ja osa poppoosta olikin jo pääsiäisreissullaan jättänyt talvitakit Suomeen kun täällä oli jo niin lämmintä ennen pääsiäistä, nyt olisi tarvittu pitkikset jalkaan.



Katedraalin viereisessä puistossa oli poneja/hevosia (en tiiä kumpia...) ja niillä pari varsaa. Aada tähystelee heppasia kärryistään. Mutta edelleen Aadaa innostaa eniten kaduilla ulkoilutettavat koirat ja juoksentelevat kisut.



Katedraali on todella iso ja torneihinkin pääsee kipuamaan oppaan kanssa. Suureksi harmiksi menimme kirkolle vasta viimeisen tornikierroksen alettua joten se jäi kokematta. Yritettiin mennä kirkkoon jo heti retken aluksi mutta siellä alkoi sunnuntaipalvelus joten emme viitsineet jäädä häiriköimään silloin. No Ely on suht lähellä että joku kaunis kesäpäivä sinne voi lähteä uusiksikin.




Elyn torilla oli jonkunlaiset messut käynnissä. Oli "Massikoita" ja Vanhoja autoja. Ja joka tytön ihqu tyttötraktori, katos pään päällä ja koristelut. Alla olevan Marjis meinasi pyytää isäänsä hakemaan täältä Suomeen. Sehän on jo valmiina kärrylläkin...




Kysäisimme raflasuositusta turisti-infosta ja saimme pari paikkaa. Pojat tosin olisivat halunneet jatkaa samaa italialaislinjaa kuin Saffronissa, saman ketjun paikka meinaan oli myös Elyssä. Toinen suosituksista, Cutter Inn, oli aivan joen rannassa oleva siistimpi pubi, johon päädyimme. Valinta oli oivallinen! Sisältä paikka oli tosi viihtyisä ja täynnä paikallisia syömässä sunnuntain roast beefiä. Annokset oli isoja ja vaikka en jaksanut syödä loppuun kana-annosta niin ainahan Sannan masussa on tilaa jälkkärille! Kanelivohveleita, vaniljajätskin ja kermatoffeekastikkeen kera, naminami sanois Aadakin.

tiistai 8. huhtikuuta 2008

Hakusanoilla Aadan blogiin

Suurin osa lukijoista tulee suoralla osoitteella tänne mutta tässä lista suosituimmista hakusanoista joilla tänne meidän sivuille on tultu, välillä toivottavasti vahingossa:


- aadanseikkailu, aada seikkailee, aada seikkailee englannissa

- 1-vuotis neuvola

- 1-vuotis runot

- aada cambridge, aadan blogi

- cambridge

- englannin posti
(hehee, kehuttu on ainakin blogissa kun toimittivat kortin
"säästöpostimerkillä")

- hevos synttärijuhlat
(ei tainnu kakkukuva ihan vastata odotusta :) )

- kaksiväri hius
(hmmm... mitähän mä oon kirjoittanut jossain vaiheessa mun tukasta...)

- kurahousut

- kylpyamme kakku
(kuka ihme haluaa tehdä kylpyammekakun, no ohjetta ei löytynyt ainakaan täältä)

- pocoyo, pocoyo suomeksi
(jonkun muunkin lemppariohjelma vissiin, tosin Aada on vaihtanut jo "in the night gardeniin" eli Upsy Daisyyn ja Iggle Piggleen ja Makka Pakkaan)

- potalla

- suolijärvi, hervanta

- synttärijuhlia

- virgin school
(oh dear... joku on katsonut varmaan samaa dokkaria kuin mä, tuli kuulemma just Suomen telkusta... yök! Ei ainakaan koulun osoitetta löydy täältä...hehheh)

26.3.2008 on ollut huippupäivä kävijämäärissä: 79 käyntiä!!! Se on ihan hirmuinen määrä!! Sitä ennen ennätys oli 30... Kiva että joku lukee näitä höpötyksiä :)

perjantai 4. huhtikuuta 2008

Pääsiäinen Samppanjan alueella Ranskan Reimsissä

Tässä on enemmänkin kuva kooste matkasta kuin matkakertomus. Syynä lievä ajanpuute jotta saisin joskus blogin ajantasalle. Aada pikkuruinen taapertaja, joka tällä hetkellä puuhastelee Iggle Pigglen ja Upsy Daisyn kanssa ja taitaa pyyhkiä niiden pyllyjä nenäliinalla, pitää huolen siitä ettei äitskän tartte koneella istua turhan paljoa

Lähdettiin siis pitkäperjantaina matkaan kotoa, ukki oli saapunut meille muutamaa päivää aiemmin ja läksi mukaan reissuun. Ajettiin Doverin satamaan parisen tuntia.
Pakko oli ottaa oheinen kuva kun mun mielestä Drive Thru on enemmänkin että ajapa ohi vaan äläkä pysähdy ostoksille...


Matkan varrelta löyty myös hassun niminen kaupunki. Mitähän noi sensurioidut mahtais olla :)



Doverin satamaa reunustaa hienot valkoiset kalliot, mieli teki päästä ylöskin katsomaan mutta ei tällä kertaa menty. Satamassa muuten valotaulu kertoi että edellisenä päivänä oli sataman läpi kulkenu yli 40 000 ihmistä että ei ihan mikään pikku satama ollukkaan.


Pitkäperjantai osoittautui miltei nimensä veroiseksi kun lautta olikin kaksi tuntia myöhässä, tosin meille matkustajille ilmoitettiin vain yksi tunti. Oishan se nyt ollukin maailman suurimpia ihmeitä jos sataman toimis Englannissa...
Satamassa odottelu aikana vaihdoin Aadan vaipan kolmeen kertaan autossa ja Jonne ja ukki kuskasivat vaippoja roskiin sitä mukaa... onhan se hyvä että pienen masu toimii.




Aada ja iskä satamassa.


Samoin Aada, iskä ja ukki.



Onneksi satamassa oli pieni kauppakeskuksen tynkä, johon päästiin kävelyttään Aadaa ettei aika käynyt pitkäksi autossa. Aada halusi heti sinne minne pitää enää odottaa noin 17 vuotta... kyllä se aika ja vuodet nopeesti menee...




Laivalla mentiin syömään ja mitäs nyt muutakaan kuin perinneruokaa fish&chipsia... Aada tosin nautiskeli herneitä&kalaa. Ei ollut kunnon seisovaa pöytää Ruotsinlaivojen tapaan.




Saapuminen Reimsiin meni hiukan myöhäiseksi lautan takia ja saimme respasta tietää että lähikauppa sulkee ovensa 10 minsan päästä. Ryysäsimme kaupalle ja ovet oli jo suljettu vaikka kello ei ollut tasan. Liekö kauppias tullut ahneeksi vai oliko Aadalla vaikutusta mutta hän päästi meidät kauppaan kuitenkin ja sanoi että 3 minuuttia aikaa. Olipas kiva juoksennella ympäriinsä ukin kanssa mulla Aada sylissä ( Jonne siirsi autoa sillä aikaa parkkitaloon) ja yrittää etsiä aamupalakamoja yms vieraasta kaupasta. Hikihän siinä ehti tulla. No saatiin kuitenkin kaikkea tarpeellista.

Hotelli/hostelli/residenssi mikäs nyt ois paras kuvaus, osoittautui mukavaksi, siistiksi ja hyväksi sijainniltaan, vain pari minuuttia keskustasta ja vain 70€/yö/huone. Hiukan meinaan pelkäsin mikä taso on koska huone oli niin edullinen. Mikro ja jääkaappi helpottivat Aadan kanssa oleskelua huomattavasti. Tosin oon jo unohtanut mikä mikron tarkoitus on, koska kotona mikro on ollut jo tammikuun loppupuolelta asti rikki ja vuokrafirma ei ole saanut hoidettua asiaa kuntoon Jonnen kymmenistä sähköposteista huolimatta. Vaikea ymmärtää mikä mättää kun kaikkien tavaroiden pitäis olla uusia joten onkohan takuulappu hävinnyt... Eli hienosti taas pelittää asioiden hoito Englannin maalla. Pientä turhautumista havaittavissa kuten joskus aiemmin jonkun nettiliittymän kanssa...

Reimsissä on myös Notre Dame mutta aito alkuperäinen on Pariisissa. Tämä on kyllä tosi saman näköinen kopsu siitä. Hauska sattuma on se että olin Pariisissa noin 15 vuotta sitten ja silloin oli korjailu käynnissä ja osa Damesta oli paketissa, kuten Reimssissäkin nyt.



Ukki ja Aada suuren kirkon portailla.



Aadaa ei tosin kauheasti kirkko innostanut tällä kertaa... Aadalla on ekaa kertaa äitiyspakkauksen talvipuku päällä näissä kuvissa.



Kirkko oli mahtava sisältä. Kaikki kuvat on suurin piirtein epäonnistuneita koska valo ei rittänyt. Tässä on kuitenkin yksi suht onnistunut. Nämä lasimaalaukset on Marc Chagallin tekemät. Kaikilla osioilla, koostuu muutamasta lasista, on oma tarinansa. Ukki kävi sytyttämässä kynttilän Aadalle lastenkappelissa sekä toisaalla vaarin muistolle.




Kuvastaakohan tää entisten pappien mahtia...




Kapeaa kujaa ja Notre Dame.



Keskusta-alue oli jo nyt täynnä erilaisia terasseja ja tässä yksi johon olisi ehkä tehnyt mieli mennä nautiskelemaan samppakaljaa...



Lauantaina olin varannut meille kierroksen Pommeryn samppanjakellareihin. Kierroksen sai jopa Englanniksi, jos sitä siksi voi kutsua oppaan avattua suunsa. En oikeestaan jaksanut keskittyä puheeseen alkumetrien jälkeen vaan katselin enemmänkin ympärilleni ilman selostusta. Opas ei nimittäin osannut edes numeroita jotka luki vuosiluvusta...

Muutenkin tuli taas todettua oikeaksi väittämä että ranskalaiset eivät puhu englantia. Jostain muistan kuulleeni että tilanne olisi parantunut mutta ei ainakaan tässä kaupungissa, joka ihan varmaan on täynnä turisteja kesällä. Tosin tilanne jossa ainut auttavasti englantia puhuva tarjoilija tavattiin oli hyvin ajoitettu. Ukki oli tilaamassa hazardina eli ruokalistalta jotain nimen perusteella niin tarjoilija kysyi että oletko ihan varma että haluat sitä ruokaa, se on eläimen sisälmyksiä/vatsamakkaraa... Tarjoilija sanoi vielä että englantilaiset ei siitä yleensä tykkää vaikka puhuttiin koko ajan keskenään suomea (että ei sitten erottanut että se ei ole englantia). Heh! Ukki tosin sanoi että ei olisi jäänyt lautaselle mutta vaihtoi kuitenkin tilattavaa annosta.

No mutta oppaasta huolimatta kierros oli kiinnostava. Alla on kuva portaista, 160kpl jotka laskeuduttiin maan alle kellariin.



Pullo poikinensa löytyy meidän takaa, niitä riitti meinaan. Kierros kesti 1,5h joka alko olla liian pitkä Aadalle. Maan alla on tietty pimeää/hämärää, haisee maan alta :) ja hiukan viluista niin se taisi olla aika väsyttävä yhdistelmä pikkuruiselle.



Kellarista löytyi monien mutkien ja käytävien takaa hienoja ja vanhoja taideteoksia 1800-luvulta.



Ennen vanhaan seinään kirjoitettiin mihin markkinoille pullot olivat lähdössä. Kuvassa olevat pullot on 50-luvulta ja aikamoisen pölyn peitossa.



Joku ehkä tietää Pommeryn pienet pillilltä juotavaksi mainostetut POP-samppanjapiccolot. Täällä sitä valmistuu.



Se 160 porrasta ylöspäin Aada sylissä oli aika urkkasuoritus joten tunsin suhteellisen hyvin ansainneeni tämän lasillisen. Olihan se nyt hyvää!




Jonne ja Aada pelleilee Pommerylla.



Perhepotretti Pommeryn ulkopuolella.




Meidän perheen matkalaisten kengät hotskulla päivän kiertelyn jälkeen rivissä.


Sunnuntaina lähdettiin ajelemaan Samppanjan turistikierrosta. Käväistiin Champagnen kaupungissa myöskin. Viljelmiä oli silmän kantamattomiin asti. Vaikka olikin aikainen kevät niin maisemat olivat hienoja ilman vihreyttäkin. Ja mikäs sen mukavampaa kuin ajella rauhassa ilman turistitungosta. Pikkukylissä saattaa olla aikamoinen sutina kun sesonki alkaa, monissa paikoissa meinaan kahta autoa ei mahtunut vierekkäin tietä kulkemaan jos paikallisten autoja oli parkissa että mukavaa jonotusta kesähelteessä. Kaikki tuottajat vaan pitivät ovensa visusti kiinni kun oli pääsiäissunnuntaikin vielä eikä sesonki ole alkanut.

Olisin halunnut kovasti päästä johonkin pikkukylään syömään perinteiseen paikalliseen ravintolaan mutta mutta... Englantilaiseen tapaan tottuneena että joka pikkukylärähjässäkin on pubi josta saa ruokaa ei toiminutkaan Ranskassa. Ei tosin haettukaan pubeja vaan kunnon ruokarafloja. Ajettiin, ajettiin ja ajettiin kylien läpi ja etsittiin ravintolaa, mutta ei vaan löydy mitään. Luulisi kesällä kannattavan "jokunen" ravintola kierroksen varrella. Sitten kun löytyi yksi juuri mun mielikuvaa vastaava paikka eli maatalon kyljessä oleva maalaisravintola jonka piha oli täynnä ranskalaisia autoja eli ruoan on oltava hyvää niin se on buukattu koko päiväksi täyteen... tietysti kun oli pääsiäissunnuntai. Äh ja pah ja pyh ja höh!



Mumm-samppanjan (jota Kimi toivottavasti usein suihkuttelee tällä kaudella) viljelyksiä ja tuulimylly.


Pienissä kylissä joissa oli tuhatkunta asukasta saattoi olla satoja eri tuottajia ja kymmeniä samppanjamerkkejä. Tässä yksi kylän kadun kulma.




Reimsin keskustan kävelykatu.


Aada kävelee ulkona jo tosi hienosti eikä meinaa millään pitää kiinni kädestä vaan haluaa jo juosta ympäriinsä yksinään.



Suoritettiin pientä maistelua hotskuhuoneessa juustojen kera, ei näitä kaikkia samana iltana mutta keräsin kuvaan. Melkein kannattaisi nykypäivänä tehdä viinipäiväkirja kuvamuodossa koneelle kun se on niin helppoa, ei tarttis liottaa etikettejä pois.
Pojat teki kokeilun ja ostivat Bordeaux 2,50€, 5€ ja 8€ punkut ja eipä niissä meidän mielestä suurta eroa ollut. Jonkun verran on viinejä juotu mutta ei nyt mitään asiantuntijoita olla. Pikemminkin se 8€ oli kuitenkin ylihinnoteltu 2,50€ verrattuna. No tietysti ehkä riippuu mitä syö niiden kanssa miten maku tulee esiin. Halvimmat punkut oli alle 2€. Hassua kun ne on kuitenkin ihan juotavaa eikä mitään kuraa. Suomesta ei taida irrota mitään tolla hinnalla.



Aada ja ukki hotskulla höpsöttelemässä.



Ranskalainen varoitusmerkki siideripullossa.


Paluumatkalla ajettiin takasin rannikolle ja siitä ylös satamaan Calais´iin. Poikettiin pienessä kaupungissa nimeltä Berck, jossa biitsiä riiti mutta keliä ei kuten kuvasta näkyy.



Syötiin rantakaupungissa pienessä italialaistyyppisessä raflassa ja Kimi oli voittanut formuloissa ja paikan pitäjät olivat Ferrari-faneja. Kun kuulivat että olemme "Kimin maasta" he antoivat Aadalle muistoksi Enzo Ferrari pikkuauton. Nyt on tytöllä ihka oma Ferrari!




Kaikki hauska loppuu aikanaan, ostokset ja Ferrari. 3 samppanjaa, 4 punkkua, 6 siideriä.


Oli ehdottomasti käynnin arvoinen paikka, suosittelen lämpimästi. Jos joku sattuu olemaan menossa niin lisäsuosituksia saa multa :)