keskiviikko 23. huhtikuuta 2008

Pikavisiitti Suomeen

Aadan kanssa lähdettiin pääsiäisen jälkeen taas matkustamaan. Pikkuruinen oli varmaan ihan pää pyörällä kun oli niin paljon matkustamista peräkkäin. Lennettiin viimeistä kertaa Stanstedista Hesaan suoraan, tän jälkeen B1 muutti reittinsä Heathtrowlle joka on meille tosi huono juttu, ja aika monille muillekin kuten muskarikamuille, Jonnen työkamuille, sekä heidän/meidän sukulaisille ja ystäville eli satojen ihmisten vierailut Suomeen ja Suomesta tänne vaikeutui kertaheitolla ja jos vain Cambridgessa on jo näin paljon porukkaa, joihin se vaikuttaa, niin paljonko ihmisiä on muissakin kaupungeissa Stanstedin "kupeessa" . No aika moni onkin päättänyt olla lentämättä B1:lla enää tämän jälkeen. Itsellä se oli rahakysymys tällä kertaa, en saanut itseäni maksamaan halpalentoyhtiölle noin 200€ enemmän kuin B1:lle. Mutta se oli vika kerta, koska kenttä muuttui jo.

Aadan kanssa mentiin ensin Vantaalle mummin ja papan luokse. Aada ei ollut moksiskaan vaikka lento oli perillä vasta 01.30 yöllä ja joutui heräämään kesken yöunien. Torstaina mummi oli vapaalla meidän kanssa ja Aada pääsi pulkkailemaan ekaa kertaa elämässään. Tykkäsi kovasti olla pulkassa ja samoin vetää pulkkaa itse. Pappa ei meinannut malttaa olla töissäkään päivisin kun Aada oli odottamassa :) Seuraavaksi päästäänkin Suomen lomalla vierailulle mummin ja papan uuteen kotiin, aika jännittävää!








Perjantaina aamulla lähdettiin junaan kohti Tamperetta ja hautajaisia Hensu-tädin kanssa. Aadan eka pitkän matkan juna-kokemus :) ja oikein Pendolinokin vielä. Aaduska viihdytti kanssamatkustajia käymällä vuorotellen jokaisen istumapaikalla ihmettelemässä. Viereisessä penkissä istui tyttö äitinsä kanssa ja hän esitteli Aadalle lemmikkilehdestään kuvia ja antoi Aadan lainata pehmokoiraansa. Perillä ukki ja mummu oli meitä vastassa. Henu kävi heidän kanssaan vielä katsomassa vaaria, joka kuulemma näytti rauhassa lepäävän. Itse en mennyt, koska olin helmikuussa vaarin nähnyt ennen lentoa. Aada nukahti sillä aikaa ja lähdettiin ajelulle katselemaan vaarin ja mummun vanhoja asuinpaikkoja. Käytiin myös Hervannassa jossa vaari ja mummu asuivat koko mun lapsuusajan. Nostalginen tunne tuli kieltämättä. Kikkari oli paikoillaan.

Itse hautajaiset meni niin hyvin kuin hautajaiset nyt mennä voi. Tunnelmaa kevensi että Aadan lisäksi serkkuni kaksostytöt, vain 10 päivää Aadaa nuoremmat, olivat myös paikalla. Ja kun kaikki kolme kävelevät niin kyllähän siellä ohjelmaa riitti. Kappelissa kun ensimmäiset urkusävelet kaikuivat niin Aadaa rupesi tanssittamaan. Sitä isovaari varmasti olisi toivonutkin kun pienet lastenlastenlapset olivat paikalla.

Tampereelta mentiin Naantaliin koko poppoo viikonlopuksi: mummu, ukki, Hensu-täti ja me. Lauantaina yritettiin päästä pulkkailemaan Aadan kanssa mutta lumi oli sulanut liikaa. Läheisen tarhan pihalta kuitenkin Aada löysi kivoja vesilätäköitä joihin kaatua vettäpitämätön-ulkopuku päällä, joten vaatteet piti vaihtaa välittömästi :) Hensu-tädin kaverit Heini, Kirsi ja Tuuli kävivät moikkaamassa meitä. Itse käytiin moikkaamaassa Isomamma (oikeasti isoisotäti Aadalle) Taimia, joka ihmetteli miten paljon Aada onkaan kasvanut viime näkemästä. Vaikutti kovin iloiselta kun Aada jo käveleekin. Mummu ja ukki olivat tietysti taas ihan pyörryksissä kaikesta mitä pikkuruinen jo osaa.

Aada sai Hensu-tädiltä oikeat isot puu-marakassit. Pinkit totta kai!



Sunnuntaina mummi ja pappa tulivat hakemaan meitä Vantaalle. Pääkaupunkireissulla ehdimme vielä tavata isoisotädin sekä isomummit. Vietettiin päivää myös Aadan kaverin Matildan ja äitinsä Päivin kanssa. Tiistaina kotiinlähtö oli taas edessä. Kummipoikamme Eliaksen äiti Sanna oli lähdössä meille kylään samaa matkaa. Mummi ja pappa päättivät lähteä viemään meitä Tampereelle, joka totisesti helpotti meidän taivalta joka muuten oisi taittunut ensi Hesaan junalla ja siitä bussilla Tampereelle.

Eliaskin ehti piipahtaa moikkaamassa kun toivat Sannan matkatavaroineen. Oli tosi ihanaa nähdä Eliasta taas parin kuukauden jälkeen ja hän onkin jo iso poika joka käy päiväkodissa. Mikä onkaan hellyttävämpää kuulla kuin Eliaksen lempisanat "tanssii tähtien kanssa" mahdollisimman nopeasti sanottuna pienen pojan äänellä :) Elias on jo niin vikkelä että webbikameralla moikkailu alkaa olla haastavaa, niin katsojalle pysyä perässä kuin äidilleen joka yrittää suuntailla kameraa oikeaan suuntaan Eliaksen perässä. Sen takia ei kovin usein poikaa netin välityksellä nähdäkään ja toisaalta me aikuiset keretään niin myöhään vasta koneille että varsinkin Suomen lapset on jo nukkumassa.

Elias halii Aadaa.



Vierailuista (Sannan, Maamen, Kaisan & Juulian perheen) lisää kunhan joku ehtii taas kirjoittaa pidemmän pätkän :)

Ai niin olen unohtanut kertoa yhden mukavan tarinan, joka sattui jo kun Veeti perheineen oli täällä. Veeti oli menossa moikkaamaan isotätiään joka asuu myös Cambridgessa ja isotäti oli ilmoittanut tekevänsä janssonin kiusausta ruoaksi. Olimme juuri pari päivää aiemmin mummun kanssa tehneet janssonia ja siitä tuli aika hirvittävää paikallisista aineksista. Pyysinkin Elinaa maistelemaan kiusausta huolella ja jos se on hyvää niin kysymään mitä anjovista isotäti siihen käyttää. No kiusaus oli ilmeisen maukasta ja Elina kertoi mun ongelmasta tädilleen. Täti naurahti ja kertoi saaneensa anjovikset mantereen puolelta Ikeasta :) ja koska hän oli juuri lähdössä Suomeen hän lähetti mulle yhden boxin Abba anjoviksia ja lisäksi vielä itse tehtyä sinappia. Superystävällistä!! Tuli tosi hyvä mieli!

Ja vielä Super-ihanaa!! Saatiin kutsu juhannushäihin! En malta oikein edes odottaa enää!

Ei kommentteja: