Lähdettiin siis pitkäperjantaina matkaan kotoa, ukki oli saapunut meille muutamaa päivää aiemmin ja läksi mukaan reissuun. Ajettiin Doverin satamaan parisen tuntia.
Pakko oli ottaa oheinen kuva kun mun mielestä Drive Thru on enemmänkin että ajapa ohi vaan äläkä pysähdy ostoksille...
Matkan varrelta löyty myös hassun niminen kaupunki. Mitähän noi sensurioidut mahtais olla :)
Doverin satamaa reunustaa hienot valkoiset kalliot, mieli teki päästä ylöskin katsomaan mutta ei tällä kertaa menty. Satamassa muuten valotaulu kertoi että edellisenä päivänä oli sataman läpi kulkenu yli 40 000 ihmistä että ei ihan mikään pikku satama ollukkaan.
Pitkäperjantai osoittautui miltei nimensä veroiseksi kun lautta olikin kaksi tuntia myöhässä, tosin meille matkustajille ilmoitettiin vain yksi tunti. Oishan se nyt ollukin maailman suurimpia ihmeitä jos sataman toimis Englannissa...
Satamassa odottelu aikana vaihdoin Aadan vaipan kolmeen kertaan autossa ja Jonne ja ukki kuskasivat vaippoja roskiin sitä mukaa... onhan se hyvä että pienen masu toimii.
Aada ja iskä satamassa.
Samoin Aada, iskä ja ukki.
Onneksi satamassa oli pieni kauppakeskuksen tynkä, johon päästiin kävelyttään Aadaa ettei aika käynyt pitkäksi autossa. Aada halusi heti sinne minne pitää enää odottaa noin 17 vuotta... kyllä se aika ja vuodet nopeesti menee...
Laivalla mentiin syömään ja mitäs nyt muutakaan kuin perinneruokaa fish&chipsia... Aada tosin nautiskeli herneitä&kalaa. Ei ollut kunnon seisovaa pöytää Ruotsinlaivojen tapaan.
Saapuminen Reimsiin meni hiukan myöhäiseksi lautan takia ja saimme respasta tietää että lähikauppa sulkee ovensa 10 minsan päästä. Ryysäsimme kaupalle ja ovet oli jo suljettu vaikka kello ei ollut tasan. Liekö kauppias tullut ahneeksi vai oliko Aadalla vaikutusta mutta hän päästi meidät kauppaan kuitenkin ja sanoi että 3 minuuttia aikaa. Olipas kiva juoksennella ympäriinsä ukin kanssa mulla Aada sylissä ( Jonne siirsi autoa sillä aikaa parkkitaloon) ja yrittää etsiä aamupalakamoja yms vieraasta kaupasta. Hikihän siinä ehti tulla. No saatiin kuitenkin kaikkea tarpeellista.
Hotelli/hostelli/residenssi mikäs nyt ois paras kuvaus, osoittautui mukavaksi, siistiksi ja hyväksi sijainniltaan, vain pari minuuttia keskustasta ja vain 70€/yö/huone. Hiukan meinaan pelkäsin mikä taso on koska huone oli niin edullinen. Mikro ja jääkaappi helpottivat Aadan kanssa oleskelua huomattavasti. Tosin oon jo unohtanut mikä mikron tarkoitus on, koska kotona mikro on ollut jo tammikuun loppupuolelta asti rikki ja vuokrafirma ei ole saanut hoidettua asiaa kuntoon Jonnen kymmenistä sähköposteista huolimatta. Vaikea ymmärtää mikä mättää kun kaikkien tavaroiden pitäis olla uusia joten onkohan takuulappu hävinnyt... Eli hienosti taas pelittää asioiden hoito Englannin maalla. Pientä turhautumista havaittavissa kuten joskus aiemmin jonkun nettiliittymän kanssa...
Reimsissä on myös Notre Dame mutta aito alkuperäinen on Pariisissa. Tämä on kyllä tosi saman näköinen kopsu siitä. Hauska sattuma on se että olin Pariisissa noin 15 vuotta sitten ja silloin oli korjailu käynnissä ja osa Damesta oli paketissa, kuten Reimssissäkin nyt.
Ukki ja Aada suuren kirkon portailla.
Aadaa ei tosin kauheasti kirkko innostanut tällä kertaa... Aadalla on ekaa kertaa äitiyspakkauksen talvipuku päällä näissä kuvissa.
Kirkko oli mahtava sisältä. Kaikki kuvat on suurin piirtein epäonnistuneita koska valo ei rittänyt. Tässä on kuitenkin yksi suht onnistunut. Nämä lasimaalaukset on Marc Chagallin tekemät. Kaikilla osioilla, koostuu muutamasta lasista, on oma tarinansa. Ukki kävi sytyttämässä kynttilän Aadalle lastenkappelissa sekä toisaalla vaarin muistolle.
Kuvastaakohan tää entisten pappien mahtia...
Kapeaa kujaa ja Notre Dame.
Keskusta-alue oli jo nyt täynnä erilaisia terasseja ja tässä yksi johon olisi ehkä tehnyt mieli mennä nautiskelemaan samppakaljaa...
Lauantaina olin varannut meille kierroksen Pommeryn samppanjakellareihin. Kierroksen sai jopa Englanniksi, jos sitä siksi voi kutsua oppaan avattua suunsa. En oikeestaan jaksanut keskittyä puheeseen alkumetrien jälkeen vaan katselin enemmänkin ympärilleni ilman selostusta. Opas ei nimittäin osannut edes numeroita jotka luki vuosiluvusta...
Muutenkin tuli taas todettua oikeaksi väittämä että ranskalaiset eivät puhu englantia. Jostain muistan kuulleeni että tilanne olisi parantunut mutta ei ainakaan tässä kaupungissa, joka ihan varmaan on täynnä turisteja kesällä. Tosin tilanne jossa ainut auttavasti englantia puhuva tarjoilija tavattiin oli hyvin ajoitettu. Ukki oli tilaamassa hazardina eli ruokalistalta jotain nimen perusteella niin tarjoilija kysyi että oletko ihan varma että haluat sitä ruokaa, se on eläimen sisälmyksiä/vatsamakkaraa... Tarjoilija sanoi vielä että englantilaiset ei siitä yleensä tykkää vaikka puhuttiin koko ajan keskenään suomea (että ei sitten erottanut että se ei ole englantia). Heh! Ukki tosin sanoi että ei olisi jäänyt lautaselle mutta vaihtoi kuitenkin tilattavaa annosta.
No mutta oppaasta huolimatta kierros oli kiinnostava. Alla on kuva portaista, 160kpl jotka laskeuduttiin maan alle kellariin.
Pullo poikinensa löytyy meidän takaa, niitä riitti meinaan. Kierros kesti 1,5h joka alko olla liian pitkä Aadalle. Maan alla on tietty pimeää/hämärää, haisee maan alta :) ja hiukan viluista niin se taisi olla aika väsyttävä yhdistelmä pikkuruiselle.
Kellarista löytyi monien mutkien ja käytävien takaa hienoja ja vanhoja taideteoksia 1800-luvulta.
Ennen vanhaan seinään kirjoitettiin mihin markkinoille pullot olivat lähdössä. Kuvassa olevat pullot on 50-luvulta ja aikamoisen pölyn peitossa.
Joku ehkä tietää Pommeryn pienet pillilltä juotavaksi mainostetut POP-samppanjapiccolot. Täällä sitä valmistuu.
Se 160 porrasta ylöspäin Aada sylissä oli aika urkkasuoritus joten tunsin suhteellisen hyvin ansainneeni tämän lasillisen. Olihan se nyt hyvää!
Jonne ja Aada pelleilee Pommerylla.
Perhepotretti Pommeryn ulkopuolella.
Meidän perheen matkalaisten kengät hotskulla päivän kiertelyn jälkeen rivissä.
Sunnuntaina lähdettiin ajelemaan Samppanjan turistikierrosta. Käväistiin Champagnen kaupungissa myöskin. Viljelmiä oli silmän kantamattomiin asti. Vaikka olikin aikainen kevät niin maisemat olivat hienoja ilman vihreyttäkin. Ja mikäs sen mukavampaa kuin ajella rauhassa ilman turistitungosta. Pikkukylissä saattaa olla aikamoinen sutina kun sesonki alkaa, monissa paikoissa meinaan kahta autoa ei mahtunut vierekkäin tietä kulkemaan jos paikallisten autoja oli parkissa että mukavaa jonotusta kesähelteessä. Kaikki tuottajat vaan pitivät ovensa visusti kiinni kun oli pääsiäissunnuntaikin vielä eikä sesonki ole alkanut.
Olisin halunnut kovasti päästä johonkin pikkukylään syömään perinteiseen paikalliseen ravintolaan mutta mutta... Englantilaiseen tapaan tottuneena että joka pikkukylärähjässäkin on pubi josta saa ruokaa ei toiminutkaan Ranskassa. Ei tosin haettukaan pubeja vaan kunnon ruokarafloja. Ajettiin, ajettiin ja ajettiin kylien läpi ja etsittiin ravintolaa, mutta ei vaan löydy mitään. Luulisi kesällä kannattavan "jokunen" ravintola kierroksen varrella. Sitten kun löytyi yksi juuri mun mielikuvaa vastaava paikka eli maatalon kyljessä oleva maalaisravintola jonka piha oli täynnä ranskalaisia autoja eli ruoan on oltava hyvää niin se on buukattu koko päiväksi täyteen... tietysti kun oli pääsiäissunnuntai. Äh ja pah ja pyh ja höh!
Mumm-samppanjan (jota Kimi toivottavasti usein suihkuttelee tällä kaudella) viljelyksiä ja tuulimylly.
Pienissä kylissä joissa oli tuhatkunta asukasta saattoi olla satoja eri tuottajia ja kymmeniä samppanjamerkkejä. Tässä yksi kylän kadun kulma.
Reimsin keskustan kävelykatu.
Aada kävelee ulkona jo tosi hienosti eikä meinaa millään pitää kiinni kädestä vaan haluaa jo juosta ympäriinsä yksinään.
Suoritettiin pientä maistelua hotskuhuoneessa juustojen kera, ei näitä kaikkia samana iltana mutta keräsin kuvaan. Melkein kannattaisi nykypäivänä tehdä viinipäiväkirja kuvamuodossa koneelle kun se on niin helppoa, ei tarttis liottaa etikettejä pois.
Pojat teki kokeilun ja ostivat Bordeaux 2,50€, 5€ ja 8€ punkut ja eipä niissä meidän mielestä suurta eroa ollut. Jonkun verran on viinejä juotu mutta ei nyt mitään asiantuntijoita olla. Pikemminkin se 8€ oli kuitenkin ylihinnoteltu 2,50€ verrattuna. No tietysti ehkä riippuu mitä syö niiden kanssa miten maku tulee esiin. Halvimmat punkut oli alle 2€. Hassua kun ne on kuitenkin ihan juotavaa eikä mitään kuraa. Suomesta ei taida irrota mitään tolla hinnalla.
Aada ja ukki hotskulla höpsöttelemässä.
Ranskalainen varoitusmerkki siideripullossa.
Paluumatkalla ajettiin takasin rannikolle ja siitä ylös satamaan Calais´iin. Poikettiin pienessä kaupungissa nimeltä Berck, jossa biitsiä riiti mutta keliä ei kuten kuvasta näkyy.
Syötiin rantakaupungissa pienessä italialaistyyppisessä raflassa ja Kimi oli voittanut formuloissa ja paikan pitäjät olivat Ferrari-faneja. Kun kuulivat että olemme "Kimin maasta" he antoivat Aadalle muistoksi Enzo Ferrari pikkuauton. Nyt on tytöllä ihka oma Ferrari!
Kaikki hauska loppuu aikanaan, ostokset ja Ferrari. 3 samppanjaa, 4 punkkua, 6 siideriä.
Oli ehdottomasti käynnin arvoinen paikka, suosittelen lämpimästi. Jos joku sattuu olemaan menossa niin lisäsuosituksia saa multa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti