Aadalle tuli aikamoinen silmätulehdus flunssan lisäksi. Pieni raasu ei meinannut saada silmiään auki aamulla kun olivat niin rähmäiset. Jonne tilasi lääkäriajan mutta asemalla selvisi että päästäänkin vaan sairaanhoitajalle. Asemalle piti mennä puolituntia ennen aikaa koska asemalle pitää kirjautua potilaaksi. Jonnen olisi mm. pitänyt muistaa 8 vuoden takaa B´hamista häntä hoitaneen lääkärin nimi ja silloinen osoite, ei nyt ihan kaikki muistunut mieleen. Vastaanottotäti varoitteli että saatatte saada kirjeen jossa lääkärin nimi pyydetään. Ehkä nämä täkäläiset terkkaritiedot on hävitetty vahingossa niin monta kertaa 8 vuoden aikana että kaikki info pitäisi itsellä olla.
Hoitaja totesi silmätulehduksen ja määräsi tippoja, hoitajat saavat siis kirjoittaa reseptilääkkeitä. Sitten hän mittasi Aadalta kuumeen ja kuunteli keuhkoja. Ei katsonut suuhun eikä korviin minkä nyt yleensä luulisi kuuluvan nuhaisen lapsen tutkimiseen. Ei lääkettä, vain keittosuolatippoja nenään vaikka sanoimme Aadalla olevan aika pahan yskän. Saimme lääkkeet reseptillä ilmaiseksi, emmekä myöskään maksaneet terkkarikäynnistä. Sitä voi jo kai kutsua hyväksi "palveluksi" vaikka hoitaja ei meidän mielestä Aadaa kunnolla tutkinutkaan.
Puolesta viikosta saapui Veeti perheineen meitä moikkaamaan. Mukava oli nähdä taas! Veetikin oli kasvanut kovasti. Mummu oli vielä yhden yön samaan aikaan täällä ja sitten joutui jo lähtemään kotiin ja työn pariin. Kun Veeti saapui yöllä, niin seuraavana aamuna Aada oli ihmeissään. Tuntui olevan innoissaan ja oikein kumartui katsomaan että onko se Veeti kun tuossa lattialla on.
Pöydän alla oli Aadan ja Veetin mielestä kiva istuskella kun liina on pitkä eli ihan kuin majassa olisi ollut. En tosin tiedä mahtaako noin pienet vielä ymmärtää majan tarkoitusta mutta kivaa sinne oli ainakin mennä. Ja Aadan nenu vuotaa.... :)
Ehdittiin käväistä kaupungilla pikakierros koko porukan voimin.
Veeti totesi turvakaaren pehmeäksi tyynyksi ja nukahti.
Veeti sai isällään kotona olleen masutaudin loppuviikosta jonka jälkeen sen sai Veetin äiti, sitten Aada ja sitten mä. Pojat pääsi pubissa käymään pe illalla ja me vietettiin tyttöjen iltaa lasten mentyä nukkuun, kun oltiin vielä kunnossa. Lauantaina tyttöjen illan piti siirtyä shoppailun kautta syömään mutta Elinalle tuli kaupassa huono olo, joten palattiin kotiin. Muutama tunti siitä Aada oksensi ja heti perään mä. Seuraava päivä kuluikin sitten sänkyjen pohjilla äitien osilta ja illalla vieraat jo vaihtoivat kaupunkia.
Aadalle jäi masutauti päälle ja mentiin taas lääkäriasemalle tiistaina. Edelleenkään ei saatu aikaa lekurille. Sama hoitaja otti meidät taas vastaan. Tällä kertaa hän totesi jo melkein heti kun Aada kiinnostui uusista leluista että terve on, ei tarvitse hoitaa. Kyllä hän kokeili onko Aadalla lämpimät jalat sukkahousujen läpi... ja kengät oli olleet jalassa koko ajan. Aadalla oli edelleen flunssa ja yskä, mutta taaskaan ei korviin katsottu eikä tällä kertaa edes kuunneltu. "Jos jompi kumpi sairaus pahenee niin sitten tulkaa uudelleen ja hoidetaan". Blaah! Aada oli niin poikki kotona ettei välillä jaksanut jaloillaan pysyä.
Yskä jatkuu edelleen ja tilasinkin oikean lääkärin Aadalle koto-Suomeen, kun lähdetään tänään illalla hautajaisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti