Vaari

Lauantai aamusella saapui suru-uutinen meille. Tampereen vaari oli nukkunut edellisenä iltana pois sairaalassa, jossa hän ehti olla viikon verran. Hän olisi täyttänyt tänä vuonna 80-vuotta. Kävimme Aadan kanssa moikkaamassa vaaria eli Aadan isovaaria viimeksi Suomesta lähtiessämme, koska lensimme Tampereelta tänne. Vaari oli iloinen kun sai eläessään nähdä lapsenlapsenlapsia kolme kappaletta ja sanoi aina miten onnellinen mummukin olisi ollut, jos olisi kaikki kolme pientä nähnyt.

Muutettuamme tänne loppuvuodesta vaari oli puhunut kotiavulleen että mitenkähän sinne kauas Englantiin saisi parhaiten yhteyden. Kotiapu oli mukava ja kirjoitti meille tekstiviestin:
"Hei! Miten teillä siellä Englannissa menee? Terveisin Vaari ja kotiapu" Ja oli tietysti lukenut vaarille vastauksen. Viesti lämmitti mieltä pitkään. Vaari oli ainoa joka rohkeni sanoa meille että "Oletteko nyt varmasti päättäneet lähteä sinne ulkomaille, minä niin toivoin ettette lähtisi kun siellä aina on kaikenlaista." Mutta myönsi samaan henkäisyyn olevansa hieman vanhanaikainen.

Lapsuuteni mummula oli Hervannassa, jossa Hensu-siskon ja serkkujen kanssa tuli vietettyä paljon kesäisin aikaa. Ohessa lainaus Hensun blogista, koska samat asiat tuli mulle myös mieleen:
"Vaarin ja mummun haluan muistaa lapsuuden Hervannan isovanhempina. Mummuna ja vaarina, jotka aina kulkivat käsikädessä ja silittelivät toisiaan. Hervannassa mummu oli vielä terve, pelattiin mustaa maijaa, syötiin lihapullia ja makeaa makaroonilaatikkoa, naurettiin kun vaari kiusoitteli mummua, kylvettiin kylpyammeessa, käytiin kaupassa ostamassa karkkeja, syötiin miljoonat Omarit, livahtaminen piiloon vaatehuoneeseen oli maailman jännintä, leikittiin sekä tyhjentymättömällä juomalasilla että lasipöydän alle rakennetulla pienoismaailmalla ja keikuttiin parvekkeella."

Korttia pelattiin tosiaan melkein joka ilta kylässä ollessa ja samalla juotiin iltatee ja syötiin korppuja. Pelatessa oli aina suurin tarkkailun aihe että kuka huijaa eniten ja ketä :) Teetä sai ryystää luvan kanssa asetilta ettei se olisi liian kuumaa. Valion Pingviini- ja Ville Vallaton-jätskipuikot oli myöskin vakiovarusteena mummun ja vaarin pakastimessa, ja uskokaa mua, niitä oli paljon. Myös talkkunaa piimän kera opittiin syömään mummun ja vaarin luona. Kylpyamme oli aivan ehdoton paikka lapsena ja tietysti kylpyvaahtoa laitettiin reilusti. Jos namit oli loppu, niin vaari saattoi antaa irtsarirahaa ja lähettää käymään "kikkarilla" eli kioskilla. Päivisin käveltiin Tapsan torille Hervannan keskustaan Jorin tori-nimiseen markettiin ostoksille ja mentiin lammen/järvenrantaa jossa oli paljon lintuja. Kauniilla ilmalla käytiin Suolijärvellä uimassa joka oli melkein naapurissa. Vaari oli nuorempana kova kalamies ja muistelikin välillä kalajuttuja ja meidän yhteisiä onkimisia mökillä.

Vaari oli oikeastaan ainut joka Jonnea kutsui Hannekseksi silloin tällöin. Tämä johtui siitä että puhuttiin aina sekaisin Johanneksesta ja Jonnesta. Vaari jaksoi aina kirjoittaa korttiin sekä puhelun tai käynnin päätteeksi muistuttaa, miten omaa "kaveria" eli "Hannesta" pitää muistaa pitää hyvänä ja hellitellä. Nyt vaari hellittelee mummua pilven reunalla ja mä pidän opit mielessä täällä alhaalla.