keskiviikko 26. maaliskuuta 2008

Vieraita, sairastelua, lääkärille pääsy yrityksiä

Mummu oli kyläilemässä melkein viikon verran ja tosiaan käytännössä sairastettiin koko aika flunssaa, eikä se siihen vielä jäänyt. Muutaman kerran mummukka kuitenkin jaksettiin käyttää kaupungilla katselemassa paikkoja, fish & chipsillä ja käytiin pubissakin, tosin syömässä koko poppoon voimin. Muskarissakin käytiin porukalla. Aada sai ainakin nauttia mummun seurasta kotosalla kun olin itsekin puolikuntoinen. Aada sai tuliaisiksi hienot punaiset Rukan kuravaatteet, ukki lähetti myös niiden mukana terveisensä ja saatiin vaikka mitä muutakin ruokatavaraa yms. Mummu ehti ostaa kahdet kengät vaikkei oikeastaan mihinkään päästykään. Tehokas shoppailija!



Aadalle tuli aikamoinen silmätulehdus flunssan lisäksi. Pieni raasu ei meinannut saada silmiään auki aamulla kun olivat niin rähmäiset. Jonne tilasi lääkäriajan mutta asemalla selvisi että päästäänkin vaan sairaanhoitajalle. Asemalle piti mennä puolituntia ennen aikaa koska asemalle pitää kirjautua potilaaksi. Jonnen olisi mm. pitänyt muistaa 8 vuoden takaa B´hamista häntä hoitaneen lääkärin nimi ja silloinen osoite, ei nyt ihan kaikki muistunut mieleen. Vastaanottotäti varoitteli että saatatte saada kirjeen jossa lääkärin nimi pyydetään. Ehkä nämä täkäläiset terkkaritiedot on hävitetty vahingossa niin monta kertaa 8 vuoden aikana että kaikki info pitäisi itsellä olla.

Hoitaja totesi silmätulehduksen ja määräsi tippoja, hoitajat saavat siis kirjoittaa reseptilääkkeitä. Sitten hän mittasi Aadalta kuumeen ja kuunteli keuhkoja. Ei katsonut suuhun eikä korviin minkä nyt yleensä luulisi kuuluvan nuhaisen lapsen tutkimiseen. Ei lääkettä, vain keittosuolatippoja nenään vaikka sanoimme Aadalla olevan aika pahan yskän. Saimme lääkkeet reseptillä ilmaiseksi, emmekä myöskään maksaneet terkkarikäynnistä. Sitä voi jo kai kutsua hyväksi "palveluksi" vaikka hoitaja ei meidän mielestä Aadaa kunnolla tutkinutkaan.

Puolesta viikosta saapui Veeti perheineen meitä moikkaamaan. Mukava oli nähdä taas! Veetikin oli kasvanut kovasti. Mummu oli vielä yhden yön samaan aikaan täällä ja sitten joutui jo lähtemään kotiin ja työn pariin. Kun Veeti saapui yöllä, niin seuraavana aamuna Aada oli ihmeissään. Tuntui olevan innoissaan ja oikein kumartui katsomaan että onko se Veeti kun tuossa lattialla on.




Pöydän alla oli Aadan ja Veetin mielestä kiva istuskella kun liina on pitkä eli ihan kuin majassa olisi ollut. En tosin tiedä mahtaako noin pienet vielä ymmärtää majan tarkoitusta mutta kivaa sinne oli ainakin mennä. Ja Aadan nenu vuotaa.... :)

Ehdittiin käväistä kaupungilla pikakierros koko porukan voimin.




Veeti totesi turvakaaren pehmeäksi tyynyksi ja nukahti.






Veeti sai isällään kotona olleen masutaudin loppuviikosta jonka jälkeen sen sai Veetin äiti, sitten Aada ja sitten mä. Pojat pääsi pubissa käymään pe illalla ja me vietettiin tyttöjen iltaa lasten mentyä nukkuun, kun oltiin vielä kunnossa. Lauantaina tyttöjen illan piti siirtyä shoppailun kautta syömään mutta Elinalle tuli kaupassa huono olo, joten palattiin kotiin. Muutama tunti siitä Aada oksensi ja heti perään mä. Seuraava päivä kuluikin sitten sänkyjen pohjilla äitien osilta ja illalla vieraat jo vaihtoivat kaupunkia.

Aadalle jäi masutauti päälle ja mentiin taas lääkäriasemalle tiistaina. Edelleenkään ei saatu aikaa lekurille. Sama hoitaja otti meidät taas vastaan. Tällä kertaa hän totesi jo melkein heti kun Aada kiinnostui uusista leluista että terve on, ei tarvitse hoitaa. Kyllä hän kokeili onko Aadalla lämpimät jalat sukkahousujen läpi... ja kengät oli olleet jalassa koko ajan. Aadalla oli edelleen flunssa ja yskä, mutta taaskaan ei korviin katsottu eikä tällä kertaa edes kuunneltu. "Jos jompi kumpi sairaus pahenee niin sitten tulkaa uudelleen ja hoidetaan". Blaah! Aada oli niin poikki kotona ettei välillä jaksanut jaloillaan pysyä.

Yskä jatkuu edelleen ja tilasinkin oikean lääkärin Aadalle koto-Suomeen, kun lähdetään tänään illalla hautajaisiin.

tiistai 18. maaliskuuta 2008

Aada harjoittelee syömään

Aada on nyt parina päivänä harjoitellut lusikan pistämistä itse suuhun. Ruokailu menee käytännössä niin että mä saan syöttää alkunälän pois ja sitten vasta Aada itse haluaa ruveta syömään, aika fiksu tyttö!

Eilen lusikan kanssa oli hiukan ongelmia ja Aada halusi syödä loput ruoat molemmin käsin suoraan kupista, raejuusto oli aika mielenkiintoisessa muodossa ympäri nassua sen jälkeen. Mutta tänään kuten alla olevasta videosta näette niin meni jo tosi hienosti ja ruokakin kuuluu olevan "namnam".





Tässä vielä aamusta kuva kun Aada halii uutta suosikkiaan telkkariohjelmasta "In the night garden" elikkäs Upsy Daisya, jonka mummu osti Aadalle.


tiistai 11. maaliskuuta 2008

Vaari

Lauantai aamusella saapui suru-uutinen meille. Tampereen vaari oli nukkunut edellisenä iltana pois sairaalassa, jossa hän ehti olla viikon verran. Hän olisi täyttänyt tänä vuonna 80-vuotta. Kävimme Aadan kanssa moikkaamassa vaaria eli Aadan isovaaria viimeksi Suomesta lähtiessämme, koska lensimme Tampereelta tänne. Vaari oli iloinen kun sai eläessään nähdä lapsenlapsenlapsia kolme kappaletta ja sanoi aina miten onnellinen mummukin olisi ollut, jos olisi kaikki kolme pientä nähnyt.

Muutettuamme tänne loppuvuodesta vaari oli puhunut kotiavulleen että mitenkähän sinne kauas Englantiin saisi parhaiten yhteyden. Kotiapu oli mukava ja kirjoitti meille tekstiviestin:
"Hei! Miten teillä siellä Englannissa menee? Terveisin Vaari ja kotiapu" Ja oli tietysti lukenut vaarille vastauksen. Viesti lämmitti mieltä pitkään. Vaari oli ainoa joka rohkeni sanoa meille että "Oletteko nyt varmasti päättäneet lähteä sinne ulkomaille, minä niin toivoin ettette lähtisi kun siellä aina on kaikenlaista." Mutta myönsi samaan henkäisyyn olevansa hieman vanhanaikainen.

Lapsuuteni mummula oli Hervannassa, jossa Hensu-siskon ja serkkujen kanssa tuli vietettyä paljon kesäisin aikaa. Ohessa lainaus Hensun blogista, koska samat asiat tuli mulle myös mieleen:
"Vaarin ja mummun haluan muistaa lapsuuden Hervannan isovanhempina. Mummuna ja vaarina, jotka aina kulkivat käsikädessä ja silittelivät toisiaan. Hervannassa mummu oli vielä terve, pelattiin mustaa maijaa, syötiin lihapullia ja makeaa makaroonilaatikkoa, naurettiin kun vaari kiusoitteli mummua, kylvettiin kylpyammeessa, käytiin kaupassa ostamassa karkkeja, syötiin miljoonat Omarit, livahtaminen piiloon vaatehuoneeseen oli maailman jännintä, leikittiin sekä tyhjentymättömällä juomalasilla että lasipöydän alle rakennetulla pienoismaailmalla ja keikuttiin parvekkeella."

Korttia pelattiin tosiaan melkein joka ilta kylässä ollessa ja samalla juotiin iltatee ja syötiin korppuja. Pelatessa oli aina suurin tarkkailun aihe että kuka huijaa eniten ja ketä :) Teetä sai ryystää luvan kanssa asetilta ettei se olisi liian kuumaa. Valion Pingviini- ja Ville Vallaton-jätskipuikot oli myöskin vakiovarusteena mummun ja vaarin pakastimessa, ja uskokaa mua, niitä oli paljon. Myös talkkunaa piimän kera opittiin syömään mummun ja vaarin luona. Kylpyamme oli aivan ehdoton paikka lapsena ja tietysti kylpyvaahtoa laitettiin reilusti. Jos namit oli loppu, niin vaari saattoi antaa irtsarirahaa ja lähettää käymään "kikkarilla" eli kioskilla. Päivisin käveltiin Tapsan torille Hervannan keskustaan Jorin tori-nimiseen markettiin ostoksille ja mentiin lammen/järvenrantaa jossa oli paljon lintuja. Kauniilla ilmalla käytiin Suolijärvellä uimassa joka oli melkein naapurissa. Vaari oli nuorempana kova kalamies ja muistelikin välillä kalajuttuja ja meidän yhteisiä onkimisia mökillä.

Vaari oli oikeastaan ainut joka Jonnea kutsui Hannekseksi silloin tällöin. Tämä johtui siitä että puhuttiin aina sekaisin Johanneksesta ja Jonnesta. Vaari jaksoi aina kirjoittaa korttiin sekä puhelun tai käynnin päätteeksi muistuttaa, miten omaa "kaveria" eli "Hannesta" pitää muistaa pitää hyvänä ja hellitellä. Nyt vaari hellittelee mummua pilven reunalla ja mä pidän opit mielessä täällä alhaalla.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2008

Englantilainen äitienpäivä ja maanjäristystä

Täällä on tänään äitienpäivä. Sain kortin Aadalta isin avustamana, josta löytyi runo jonka isi löysi netistä:

Rakkauden vala

Ei ole suurempaa rakkauden valaa,

kuin pieni tyttönne teitä halaa.

Ja siinä pienessä sydämessä juuri,
on teille paikka niin valtavan suuri.

(Tuntematon)

Kuka ikinä on tämän kirjoittanut, on osunut täysin oikeaan. On sanoin kuvaamattoman onnellinen tunne, kun Aada tulee ja antaa halin ja joskus myös suukkosen. Ollaan vietetty äitienpäivää hiukan nuhaisissa tunnelmissa kun Aadan nenä vuotaa ja mullekin nuha näköjään iskee päälle.

Mummu on käymässä, joten on vähä tylsää sairastaa, mutta minkäs teet. Nuhasta huolimatta käytiin eilen Jonnen kanssa pubissa, mun eka kerta täällä! Oltiin Jonnen kollegoiden ja heidän puoliskoittensa kanssa muutamalla. Mukavaa oli! Vaihdettiin jopa paikkaa kun eka pubsu meni kiinni jo klo23 ja pojilla oli hiukan vauhti päällä, joten mentiin vielä toiseenkin. Mummu oli nyt sitten eka melkein Aadan yövahtina toiminut. Hyvin oli kuulemma ilta mennyt vaikkakin Aada oli ollut totinen meidän lähdettyä.

Maanjäristys
Aikaisemmin viikolla herättiin yhtenä yönä siihen, kun sänky tärisi ja parvekkeen ovet natisi. Tartuin Jonnea kädestä ja kysyin että mitä tapahtui? Luulin ensin että kova tuuli puhalsi mutta samassa tajusin ettei se tärisytä sänkyä millään. Jonne totesi myös heränneenä, että sehän taisi olla pieni maanjäristys. Aada havahtui myös ja liikehti rauhattomasti ja rupesi itkemään vähän ajan kuluttua. Tiesin itse asiassa jo heti herätessä aamulla että kyseessä oli järistys kun otin kännykän käteen ja Aadan isomummo oli soittanut 6.38 meidän aikaa. Ei koko maassa onneksi tapahtunut mitään suuria tuhoja. Muutamia savupiippuja hajosi järistyskeskuksessa.
Olihan sekin kokemus.

Kuulumisia kotoota päin
Aikaisemmin laitoinkin jo pyyntöä, että saataisiin kotomaasta päin sähköpostikuulumisia.... se saattoi jäädä hiukan pimentoon tuonne väliin kun posteja ei oikein ole kuulunut :) jos vaan suinkin ehdit niin laitapa jotain omia kuulumisiasi tulemaan, jäämme innolla ja mielenkiinnolla odottamaan!

Ai niin tänne on luvattu tiistaiksi lumipalloja :) sääennustekartassa on pilvestä tulossa kaksi isoa lumipalloa, eli noihin lumiennusteisiin ei oikein ole vissiin panostettu sattuneesta syystä. Saa nähä miten meidän käy, nähdäänkö jopa täällä lunta.

Mukavaa viikon alkua kaikille!