keskiviikko 30. heinäkuuta 2008

Pikaterkut Suomi-lomalta!

Reilut parisen viikkoa lomaa takana. Jonne liittyi seuraan viikon mökkeilyn jälkeen ja mökkeiltiin toinen viikko vielä perään. Nyt ollaan kaupungissa tapaamassa sukulaisia ja kavereita.
Aada viihtyi päivästä toiseen mökillä mustikkamättäässä istuskelemassa ja söi namnamia. Joka aamu herätessään herkkusuu näytti metsää ja sanoi: "namnam, auta". :) Kukapa olisi voinut olla auttamatta pientä metsään. Siellä oli vuorotellen äiti, isi, mummi, pappa, Arttu-setä, Hensu-täti, ukki ja vieraatkin. Löydettiin jo kanttarellejäkin, jotka näyttivät olevan myös Aadan suurta herkkua, mikä helpotus herkkusuu vanhemmille että lapselle kelpaa myös sienet! Harrastettiin siis "urban mushrooming" :) noin vapaasti käännettynä elikkäs urbaani sienestystä... joka tapahtuu auton avulla. Mummi ja pappa aloittivat perinteen kaupassakäynnin yhteydessä eli ajoivat hitaasti mökille ja katselivat löytyykö sieniä mökkitien varrelta. Mökkitie on 10 kilsaa pientä hiekkatietä että sieniä uskaltaa poimia tien vierestä. Sitten kun sieniä rupesi löytymään tuli autoon vakiovarusteeksi myös sieniveitsi ja muovipussi :) No joo käytiin me vähän metsässäkin sienessä.
Tällä viikolla ollaan jo ehditty moikata isomummit, käymään Korkeasaaressa Artun ja Millan kanssa, visiteerata isoisotädillä ja ottaa vastaan Jonnen täti lapsineen ja nyt on vasta ke aamu :) Mummun ja Hensu-tädin kanssa mennään tänään Helsinkiin pyöriin ja ehkä Suokkiinkin.
Mutta lisätarinaa ja kuvia sitten joskus kun ehitään!

perjantai 11. heinäkuuta 2008

Englantilainen aamutee

Ystävämme Mary ja Luke uintiryhmästämme kutsuivat mut ja Aadan kylään heidän uuteen kotiinsa aamuteelle. Tää olikin ensimmäinen kerta kun päästiin ihan englantilais-englantilaiseen kotiin, sillä kaikki meidän tähän astiset paremmat ystävät (joiden luona vieraillaan) ovat joltain osin ulkomaista perua. Odotin kovasti heille menoa, koska on hauska nähdä ihan paikallinenkin koti. Odotin mielenkiinnolla varsinkin sitä että otetaanko kengät pois sisällä vai ei, mutta otettiin ne. Yllätys oli suuri, koska Marylla oli Iittalan lasit ja Arabian Muumi-kulhot pöydällä odottamassa (periaatteessa heillä on siis enemmän suomalainen koti kuin meillä täällä... hehheh). Tiesin että hänellä on suomalainen ystävä Kauniaisissa mutta en arvannut että hän on näin suuri Suomen ystävä. Onneksi vein viimeisen Marianne-suklaalevyni hänelle, koska meni ainakin sitä arvostavalle :) Pitää tuoda uusi lahjuslasti (myös omiin herkkuhetkiin :) ) kun tullaan takas lomalta :) Mun mielestä on kivampi viedä jotain "eksoottista" tuliaista kuin kukkia tai pullaa Tescosta. Tosin salmiakilla en oo viittinyt ketään kiusata paitsi maistiaismielessä.

Talo oli perinteinen englantilainen talo, hyvin kapea ja kolmikerroksinen. Kylpyhuoneessa oli kokolattiamatto tietty lattiassa, jota Marykin tosin päivitteli. Ei oo tosiaan helppoa pitää mattoa kuivana kylvettäessä lasta... varsinkin jos on vauvasta asti uimassa käynyt läiskyttelijä ja polskuttelija pestävänä kuten Aada tai Luke :) Niin Luke on juuri täyttänyt 2-vuotta ja tosi söpö ruskeasilmäinen, pitkäripsinen, paksutukkainen englantilaispoika. Luke puhuu jo hienosti selviä sanoja ja lauseita. Joskus on meinaan mulle ainakin vaikeaa ymmärtää mitä lapset täällä puhuu, kun tietty onhan Aadallakin oma kielensä sanoa asioita niin yrittää sitten ymmärtää vielä vieraalla kielellä lapsikieltä niin on vähän hankalaa joskus.

Ollaan juteltu Maryn kanssa paljon uinnissa ja käyty sen jälkeen lounaallakin mutta ei olla aikaisemmin vietetty muutamaa tuntia lasten kanssa yhdessä. Meillä oli tosi hauskaa ja aika kului super-nopsaan. Ennen meidän lähtöä Mary teki lounaaksi voileipiä, tietty kolmioleipiä ja laittoi ne lautaselle minkäs muun kun sipsien kera :) perinteinen englantilainen lounas siis. Leivät oli super-nam koska niissä sattui olemaan mun lempparijuustoa Beaufortia mutta ne sipsit oli lapsiystävällisiä suolattomia eli "naked crisps". Annoin pari Aadallekin mutta ei oikein näyttänyt maistuvan pelkkä peruna ja rasva :) Mun mielipide on kyllä että jos sipsiä syödään niin sitten sen pitää olla epäterveellistä ;) mutta en tietty sitä lapselle syöttäisi.

Oon tosi iloinen että ollaan vihdoin saatu englantilaisia ystäviäkin! Viimeksikin kun asuin täällä, noin 7,5 vuotta sitten, englantilaisten kaverien löytäminen oli silloinkin tosi nihkeetä.
Ollaan tähän asti nyt sitten vierailtu täällä: puolalaisessa kodissa, amerikkalais-kiinalais-englantilaisessa, suomalais-englantilaisissa muutamissa, iranilaisessa kodissa ja nyt englantilaisessa ja tietty useimmissa suomalaisissakin kodeissa.

Suomi-retki lähenee! Se alkaa aamulla 2,5h bussimatkalla Heathrown lentokentälle... Hmmm jotain pientä viihdykettä Aadalle vois olla mukava keksiä...

Tässä kuva Aadasta ja meidän yhteisestä jätskiherkkunamista!


Ai juu oltiin tänään siis sunnuntaina lentonäytöksessä Flying Legends. Siitä lisää tuonnempana.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2008

Sateista päivittelyä

Nyt on satanut käytännössä katsoen jo viikonlopusta asti. Perinteistä Englannille, tiedetään. Mutta oon tottunut vähän parempaan keliin jo täällä ollessa niin osaan vaatia ;)
Ollaan Aadan kans yritetty keksiä milloin mitäkin puuhaa ja tänään lähdettiin sateiseen leikkipuistoon. Aiempina päivinä käytiin sisäleikkipuistossa & Tuuli ja Anni kävi meillä leikkimässä. Tänään olisi pitänyt olla leikkikerho mutta tämä kerta oli tietysti siirretty ulos, joten koko kerho oli peruttu sateen vuoksi. No puin Aadalle kuravaatteet, vanhat talvikengät kun sopivia kumppareita ei vielä ole, ja hanskat (tietysti myöskään kurahanskoja ei oo, eli kauppareissu Suomessa tiedossa että voi sitten olla enemmänkin sateella ulkona). Mulla on onneksi hyvä sadetakki ja ihkut vaaleanpunaiset saappaat, joten ei mullakaan ulkona mitään hätää ole :)

Yllättäen puisto oli tyhjä, koska vaikka Englannissa "sataa aina" ei kukaan käytä/omista sadevaatteita. Useimmat eivät myöskään jaksa raahata sateenvarjoa mukanaan vaikka tietävät saattavansa kastua päivittäin, kuten eräs ystäväni valaisi mua. Mä en ymmärrä millä näissä taloissa saa edes märät kengät kuiviksi ennen homehtumista...

No mutta jonkun aikaa ehdittiin leikkiä ennen kuin seuraavat uskaliaat saapuivat. He olivat meidän kerhosta ja olivat myös halunneet ulos muutaman sadepäivän jälkeen. Katselin englantilaisen pikkutytön "sadevarustusta" ja en ole kyllä vieläkään tottunut tähän lasten karaisemiseen. Tyttö oli 11kk, hänellä oli farkut, ei sukkahousuja, ohut takki josta napa vilkkui, ei hattua, ei hanskoja ja kaiken huipuksi lörppänahkaiset sisätossut! Eli siis sellaset ei edes kovapohjaiset vaan vauvojen mallit, joilla sitten tepasteli äitinsä kädestä pitäen pitkin märkää maata välillä kontatenkin. Mahtoi meinaan olla vähän varpaat jäässä sen jälkeen.
Aadalla sen sijaan oli: sukkikset, pitkähihainen body, verskahousut, paksu huppari, kauluri, hanskat, paksut kengät, pipo, sadetakki ja kurahousut. Hehheh kuulostaa aikamoiselta ylipukemiselta ehkä joillekin (Sanna, sää ainakin ymmärrät mua :) ) kun puhutaan heinäkuun 9. päivästä mutta minkäs teet kun sataa ja on viilee. No ei muuten ollut edes hiki pikkuruisella kun tultiin kotiin.

Nukkumisasia ei oo nyt ihan edennyt toivotulla tavalla. Joka yö vähintään kerran pitää käydä jomman kumman antamassa "mämi" suuhun ja nyt Aaduska on keksinyt herätä 5.45 parina aamuna eikä oo oikein suosiolla rauhoittunut viereenkään enää sen jälkeen. Puolen tunnin vänkeämisen jälkeen toinen puoli tuntia unta (ainakin jollekin) ja herätään. Eli ollaan tultu siihen tulokseen että meidän muksu ei tartte enempää unta kuin noin 9h yössä. Ei tee mieli laittaa Aadaa sitten jo kasilta sänkyyn kun tietää joutuvansa herään jo aamuyöstä. Eikä se nuku päikkäreitäkään kuin 1-1,5h nykyään (joka on tosin enemmän kuin noin kuukausi sitten kun nukkui vaan 45min) mutta en usko sen vaikuttavan yöuniin ja niitä ei tosiaankaan voi jättää vielä pois... sitä väninää puolesta päivästä alkaen ei jaksa kukaan :) Niin ja tää kaikki omassa huoneessa harjoittelu katkeaa ens viikolla 6 viikon ajaksi eli sitten taas aloitetaan alusta... NICE!

En muista mainitsinko vielä aikaisemmin mutta Aadalta kun kysyy että "what´s your name?" niin se vastaa "Aata". Tosin tuntuu että kaikki kysymykset jotka alkaa what-sanalla saa saman vastauksen aina välillä ;) Ja nyt on IN hokea "ikkeikkeikkeikkeikke" kun ruokalautanen ilmestyy pöytään eli haluaa syödä itse ja osaa sen jo ilmaista.

Jotain pientä helletilausta voisin muuten tässä samalla laittaa tulemaan sinne päin ensi viikosta eteenpäin eli jos jollain on mahiksia vaikuttaa asiaan niin oon kiitollinen :) Juupa juu... hehheh!

sunnuntai 6. heinäkuuta 2008

Suomi, juhannushäät ja muuta juttua kotootakin

Ehdittiin olla vajaa viikon verran kotona Barcelonan jälkeen kun taas Aadan kanssa kaksin lähettiin matkaan, Suomeen tällä kertaa... paljonkohan niitä kilsoja on kertynyt tänä vuonna. Ai niin mutta eihän "blondin matikalla" pysty laskee kun täällä on mailit ja muualla kilometrit, hehheh.

Pappa oli meitä vastassa uuden biilinsä kanssa Tampereen "luxuslentokentällä", lue väliaikaiseksi joskus 50 vuotta sitten rakennettu pressuhalli, tai ainakin tuntuu aina siltä kun sinne saapuu :)
Aada oli iloinen nähdessään papan ja naureskeli välillä ääneen.

Ekana päivänä käytiin näyttäytymässä mun töissä ja lounaalla Camin ja Mandan kanssa. Töissä puhalteleekin muutosten tuulet, saapi nähdä minne mä joudun kun töihin palailen jossain vaiheessa, aika näyttää. Iltasella tulivat vielä isomummit meitä moikkailemaan, samoin kihlapari Arttu ja Milla. Aada ei taas meinannut oikein pysyä housuissaan kun näki Artun, suoraan juoksi syliin. Ja hekotteli, tosi hellusta! Mummi palaili kokousmatkalta vähän myöhemmin ja taas oli Aadalla hauskaa.

Tokana yönä Aada heräsi itkemään eikä rauhoittunut millään, ei edes supolla. Ainut missä oli hyvä olla eikä itkettänyt, oli pystyssä. Siellä sitten tuijoteltiin kaupungin tyhjiä katuja ja lentäviä lokkeja puoli kolmen aikaan yöllä. Yritin aina välillä nukuttaa Aadaa mutta itku tuli aina. Luovutin muutaman tunnin jälkeen (pikkuruinen ei siis huutanut suoraa huutoa näin kauaa vaan nukahteli välillä muutamiksi hetkiksi). Herättelin papan lähtemään lekuriin meidän kanssa. Aada nukahti tietysti autoon kun sai olla istuvassa asennossa siinä. Mietin jo hetken takaisin kääntymistä mutta päätettiin jatkaa matkaa, onneksi, sillä Aadalla oli korvatulehdus. Onneksi meillä on vakuutus niin ei tarvinnut mennä jonottaan terkkariin vaan päästiin suoraan yksityisellä lääkärille ilman jonoa. Aada sai antibiootit. Seuraavana yönä Aada heräsi taas itkemään mutta rauhoittui saman tien mun viereen. Aamulla selvisi että korva oli itsestään puhjennut yöllä ja sieltä oli vuotanut märkää, käytiin uudelleen vielä lääkärissä mutta puhkeaminen ei haittaa mitään kuulemma.

Käytiin myös uimassa vanhassa uintipaikassa ja oli mukavaa nähdä uintikavereita ja ohjaajia pitkästä aikaa. Sama iloinen meininki ja lämmin vastaanotto siellä oli kuin aina aiemminkin. Veeti ja Matilda siellä uiskentelivat hienosti. Mummi ja pappa olivat katsomassa Aadulaisen uintia. Isoisotäti Lainaa käytiin myös tervehtimässä ja juhlistamassa Aadan ja Hensu-tädin kanssa. Isoisotäti saavutti jo huiman 90-vuoden iän ja asustaa edelleen omassa kodissaan yksin ilman apua mistään suunnalta (paitsi Hensuli käy kyllä jelppimässä parhaansa mukaan, muutkin yrittää mutta täti pärjää kuulemma hyvin itsekin).

Mökkeilyä ekaa kertaa yli puoleen vuoteen
Viikonlopuksi suunnattiin möksälle mummin ja papan kanssa. Arttu ja Milla oli kanssa mukana meiningeissä. Aada muuten sanoo selvästi "papa" ja mummia kutsuu "mi"-nimellä. Ukki on "uu" ja mummu on "mummummum" tai "mummu".



Aada vissiin ajattelee tässä että: "Äiti älä pihtaa kermavaahdon antamisessa".




Tällä hetkellä Aaduskalla on menossa vaihe jossa pitää kiipeillä ja istua joka paikkaan. Setäänsä on tyttö tullut kun kaljatölkki noin naurattaa. Itse asiassa viime kesänä mökillä punaiset kaljatölkit oisi olleet parhaita leluja kun taisi olla niin kiinnostava väri. Isänsä ja setänsä tyttö tässä asiassa :)




Kyllä sitä pienestä asti pitää mökkiläiseksi kasvattaa, eipä juuri enempää mökkiläiseltä vois näyttääkään. "Mi":n kanssa Aada kävi tutkimassa mitä maastosta löytyy. Aada pääsi myös saunomaan mutta järveen asti ei menty kun oli mun mielestä kylmää vettä, en tosin kastellu varvastakaan, mutta päättelin hienosti hih... Katotaan sitten kesemmällä...

Sunnuntaina päästiin juhlimaan kummipoika Eliaksen kakkossynttäreitä. Pikkuherra oli oikein sonnustautunut rusettiin ja kauluspaitaan ja näytti supersöpöltä isolta pojalta. Viereinen kuva kertoo hyvin siitä kun yritettiin saada kaverukset kattomaan samaan aikaan kameraan. Eipä onnistunut ei.



Eliaksen papan koirakin oli päässyt juhliin ja Aada teki tuttavuutta vauvanuken tuttipullo suussa eli vähän tais hirvittää.


Naantali kutsuu
Ukki haki meidät Naantaliin toiseksi viikoksi. Kelit oli pikkuisen sateiset mutta kyllä ulkoilemaankin päästiin. Hensu-täti tuli myös seuraksi. Päästiin Hensu-tädin kanssa piipahtamaan viihteelläkin kun Aada jäi mummun kanssa kotiin. Käytiin ensin häälahjaostoksilla Raisan kanssa, sitten poikettiin jokilaivalle kun kerran Turuus oltiin (hääpari sattui myös samalle botskille käväsemään ennen suurta koitosta, häistä alempana lisää) ja vielä disen kautta snäkärille ja siinäpäs sitä. Arvatenkin vähän aamulla heikotti kun ei ole tullut harjoiteltua parin viime vuoden aikana kovin montaa kertaa. Mutta mukavaa oli siskon kanssa vähän rellestää!!

Mummun pihassa oli kivoja leikkipaikkoja. Punainen pomppuhevonen osoittautuikin ihan kiltiksi vaikka se ensin vähän arvelutti pientä.

Ehkä oon jo monta kertaa aiemminkin todennut mutta täällä meillä ei jostain syystä oo hiekkalaatikoita leikkipaikoissa, vain kotien takapihoilla ostettuina. Aada ei siis kovin montaa kertaa vielä ole hiekkalaatikkoon päässyt mutta hyvin oivalsi lapion käytön kuitenkin. Sitten syötiin herneitä tietty kun kesä on. Neidillä oli kyllä sellainen herkkuloma että mäkään en tainnu pärjätä vauhdissa, ainakaan melkein. Lettuja syötiin molemmilla mökeillä, kakkua, mansikoita, herneitä, pullaa, talkkunaa, mämmiä ja vaikka mitä. Eli tässä asiassa on tainnu tyttö tulla äitiinsä, herkut kelpaa. Ei tosin pelkät herkut vaan Aada syö oikeestaan kaiken mitä sille antaa. Saattaa suuttua jos ison ruokalautasen jälkeen ei ole muuta tarjolla. Saa nähdä muuttuuko tää ruokahalu jossain vaiheessa ronkelimpaan suuntaan, toivottavasti ei. So far so good!



Veetikin oli mummilassa lähellä ja poikkesi meitä moikkailemaan. Aada olisi halunnut pusia Veetiä mutta poika oli enemmän innoissaan puhelimen esittelystä. Elinan kanssa oli mukava turista taas pitkästä aikaa, ollaan tosin netissä soiteltu mutta eihän se nyt oo sama kun kasvotusten. Veeti ja Elina ovat tulossa tänne meille syksyllä kakkosvierailulle. Veeti on käynyt muuten jo parturissakin muutamaan kertaan ja näyttää isolta pojalta. Meillä ei tuota kampaajaa vielä ole tarvittu :) kohta sais kyllä varmaan pinnin jo pysymään mutta ei vielä saparoita.



Päppä ja Tero in luv!
Ekaa kertaa elämässäni pääsin juhannushäihin kun yläasteelta asti ystäväni ollut Päppä meni naimisiin Teronsa kanssa juhannusaattona. Olin jopa paikalla kun he noin 15-vuotta sitten tapasivat ekaa kertaa Naantalin rannassa joten tuli tirautettua muutama kyynel kun kaunis morsmaikku saapui isänsä käsipuolessa. Samoin myös kun toistivat pidemmät valat alttarilla. Hienosti ja reippaasti meni puhuminen, munsta siihen ei aikoinaan oisi kyllä ollut.



Vihkimisen jälkeen suuntasimme Turun jokirantaan, jossa meitä odotteli laiva joka veisi meidät Rymättylään Päivin vanhempien kesäpaikkaan. Onnittelumaljat otettiin kannella. Meidän nousu laivaan tapahtui hassusti jo ennen hääparia kun kapteeni ilmoitti että otetaanpas ensimmäisenä pienimmät kyytiin.. no siellä sitten katseltiin Raisan porukan kanssa kannelta kun muut onnittelivat eikä päästy jonoon. Käytiin sitten myöhemmin ennen ruokaa halimassa.



Aadaa kiehtoi kovasti Jessen tukka joka oli viimesen päälle trendikäs. Ja niin oli koko pikkumies tummassa puvussaan. Julia söpöstelee vieressä sievässä mekossaan ja Aada ei taaskaan suostunut kunnon yhteiskuva-yhteistyöhön.



Laivamatka kesti reilut kaksi tuntia ja se käytettiin aika tarkkaan syömiseen. Mikäs sen ihanampaa kuin juhlia ystävien häitä, risteillä Turun saaristossa ja syödä herkkuja saaristolaispöydästä juhannuksena. Kait se on nyt pikku hiljaa jo uskottava että meidän "pieni vauvakin" alkaa olla isotyttö kun hänellekin oli laitettu värikynät ja piirustusvihko ja söi hyvällä ruokahalulla herkkuja seisovasta pöydästä, mätiä ja silliä en kyllä uskaltanut antaa. Aadalla alkoi olla jo isiä ikävä parin viikon poissaolon jälkeen että melkein joka kuvassa on "mämi" suussa eli tutti siis.



Voisko enää mitään romanttisempaa olla! Iso laituri merenrannalla, aurinko paistaa ja bändi soittaa Päppän ja Teron häävalssia. Kerrassaan super-mahtavaa! Ai niin bändin laulaja oli saanut valita häävalssin kun pariskunta ei ollut saanut aikaan päätöstä, oli kuulemma eka kerta kun näin käy:)

Aadakin pääsi jorailemaan Raisan kanssa.



Tuli tästä kuvasta heti mieleen Ultra Bran biisi "Minä suojelen sinua kaikelta".



Lapsille jaettiin saippuakuplapurkkeja ja pieni morsiusneito Roosa tuli kysymään multa viitaten Aadaan että "saako hänelle antaa tällaisen kun hän on vielä pieni?". Ihanaa aina huomata miten lapset osaa jo aatella niin paljon!!
Aada osasi jopa puhaltaa muutaman kuplan mutta pääasiassa keskittyi tarkastelemaan Julian suoritusta. Sitten Raisa vähän auttoi kuplien puhaltamisessa ja tyttöset kirmasivat ympäri puutarhaa pallojen perässä. Pitäisi aina muistaa miten pienestä lapsi on useimmiten onnellinen! Mökillä puhallettiin kuplia sitten Juuliankin kanssa vielä seuraavinakin päivinä.




Aadalla alkoi jo hieman juhannuksen juhlinta painaa jaloissa ja nurmella oli hyvä leputtaa hetki kuplasateen tauottua.

Äitin ja Aadan juhannuspotretti, koivut ja pihakeinu. Aika ihanaa! Vaan isi puuttui.


Rouva Päivi lähdössä kuvattavaksi. Tero muuten otti rouvansa sukunimen, tosi hieno juttu mun mielestä. Kyyhkyläiset poseeraa rannassa ja paparazzi kävi iskemässä :)







Nyt on sitten koko kolmikko saatu onnellsiesti naimisiin. Raisan kanssa jo iloittiin että nyt voidaan vihdoin toteuttaa bileet teemalla "10 vuotta ekan ystävän naimisiin menosta, hääpäivä uusinta kaikille" jotta saadaan pukea hääkoltut uudestaan ylle. Niitä rupean jo odottelemaan, ei mene meinaan kovin montaa vuotta enää :)

Loppujuhannus vietettiin ukin möksällä Rymättylässä. Myöskin Juulia toi paikalle äitinsä ja iskänsä joten meillä oli rattoisaa isommalla porukalla. Miehet sai nukkua teltassa ja naisväki valloitti mökin. Juulia leikitti Aadaa ja huolehti ettei pikkuruinen putoa terassilta.
Ukki on opettanut Aadalle että kun hän kysyy "missä on ukin kulta?" Aada osoittaa ukkia sormella tapaan "täällähän minä". Söpöä!



Mökin lähellä on saaristolaislampaita hirmuinen määrä ja ne poikivat jatkuvasti eli pieniä karitsoja juoksentelee koko ajan laitumella. Tänä kesänä lampaiden seurana on heppakin. Juulia olisi kovasti halunnut ratsastamaan hepalla kun on hevostyttö. Juulia jo mietti että mahtaakohan Aadasta tulla yhtä kova heppahullu kuin hänestä. Äiti toivoo salaa että tulisi niin ehkä mäkin pääsisin taas ratsaille piiiitkän tauon jälkeen. Juulia oli kasvanut taas kovasti ja on tosi reipas tyttö joka aloittaa koulun syksyllä.



Tytön tylleröt viihtyivät tosi hienosti keskenään vaikkei Aada nyt oikeastaan vielä leikikään leikkejä. Juulia näytteli Aadalle mukanaan tuomia leluja ja niistäkös Aada innostui. Aadan mielestä mukavaa oli myös heitellä Juulian antamia käpyjä kallion vesilammikkoon ja poimia niitä siitä.



Juulia ja Matti-isänsä tekivät hienon purjeveneen naapurilaituriin saapuneen pituudeltaan n. 15 metrisen purkkarin innoittamina. Siinä oli 22 metrinen mastokin eli aika hyvän kokoinen paatti. Juulian perhe ja ukki pääsivät sisäänkin tutustumaan, oli kuulemma tilaa. Tytöt kävivät myös välillä valloittamassa teltan, montakohan hyttystä sieltä yöllä löytyi :) Toisaalta miehillä tais olla aika syvä uni kun juhannus kerran oli :)




Lammasreissulta palatessa ukki löysi Aadalle metsämansikoita ja nehän oli "namnam". Ukki vei meidät takaisin Tampereelle koneelle ja taas pari viikkoa oli lomailua ohi. Mukavaa oli ja onneksi taas pian nähdään kaikki!



Kotosalla
Aada oppi perjantaina iranilaisten kaveriemme luona uuden sanan enkuksi: bubble. Tytöt puhaltelivat sisällä saippuakuplia (ilmeisen normaalia kaveriperheessämme mutta ei kyllä meillä tule olemaan) ja siitä Aada sitten kopioi sen. Tällä hetkellä menee paremmin muuten "byebye" eli Aadaksi "baabaa" kuin "heihei". Tapasimme juuri äsken tämän perheen ulkosalla ja heillä oli sukulaisia kylässä. He esittelivät meidät sukulaisilleen ja miehet kättelivät ja mulle iski samalla että "apua miten toimia, voinko kätellä iranilaista miestä-paniikki". No en kätellyt, mulla ei olisi ollut sitä mitään vastaan kylläkään, toisaalta mulla oli Aada sylissä ja sitten myöskään sukulaisnainen ei kätellyt Jonnea eli ei sitten vissiin ole tapana... Tosi hassua kun yleensä ei tarvitse ajatella tollasia asioita meidän kulttuurissa, pitänee kysyä Nefisahilta mikä on käytäntö kun ei tietysti haluaisi loukata ketään.

Aada on nyt nukkunut "omassa huoneessa" muutaman yön, koska rupesimme epäilemään pikkuisen havahtuvan aamulla meidän kevyen unen levottomuuteen eli pyöriskelyyn. En tosin usko että siitä on kyse sillä Aada herää edelleen miltei kellon tarkasti 6.45 joka aamu. Muutamana yönä Aada on heräillyt jopa 5 kertaa ja tuntuukin tällä hetkellä unohtaneen että voi itse etsiä "mämin" sängystä, koska rauhoittuu heti kun saa "mäminsä" suuhun. Tai tietysti saattaa aistia että me ei olla samassa huoneessa ja herätä siihenkin. Viimeiset yöt on menneet jo yhdellä heräyksellä, onneksi koska alkoi jo palata muutaman kuukauden takaiset herätykset mieleen. Ja tietty yksi asia miksi päätettiin vaihtaa Aada toiseen huoneeseen oli se, että mä kuuntelen sen jokaisen liikkeen eli uni on aika katkonaista ollut tän 17 kk :) Kyllä vieläkin havahdun välillä vaikka en kuulekaan mitään. Ensi viikolla onkin sitten Suomi-reissu edessä elikkäs saattaa olla vähän hiljaista blogin puolella mutta katellaan miten ehditään olla koneen ääressä.

Nauttikaahan kesästä!!