Pappa oli meitä vastassa uuden biilinsä kanssa Tampereen "luxuslentokentällä", lue väliaikaiseksi joskus 50 vuotta sitten rakennettu pressuhalli, tai ainakin tuntuu aina siltä kun sinne saapuu :)
Aada oli iloinen nähdessään papan ja naureskeli välillä ääneen.
Ekana päivänä käytiin näyttäytymässä mun töissä ja lounaalla Camin ja Mandan kanssa. Töissä puhalteleekin muutosten tuulet, saapi nähdä minne mä joudun kun töihin palailen jossain vaiheessa, aika näyttää. Iltasella tulivat vielä isomummit meitä moikkailemaan, samoin kihlapari Arttu ja Milla. Aada ei taas meinannut oikein pysyä housuissaan kun näki Artun, suoraan juoksi syliin. Ja hekotteli, tosi hellusta! Mummi palaili kokousmatkalta vähän myöhemmin ja taas oli Aadalla hauskaa.
Tokana yönä Aada heräsi itkemään eikä rauhoittunut millään, ei edes supolla. Ainut missä oli hyvä olla eikä itkettänyt, oli pystyssä. Siellä sitten tuijoteltiin kaupungin tyhjiä katuja ja lentäviä lokkeja puoli kolmen aikaan yöllä. Yritin aina välillä nukuttaa Aadaa mutta itku tuli aina. Luovutin muutaman tunnin jälkeen (pikkuruinen ei siis huutanut suoraa huutoa näin kauaa vaan nukahteli välillä muutamiksi hetkiksi). Herättelin papan lähtemään lekuriin meidän kanssa. Aada nukahti tietysti autoon kun sai olla istuvassa asennossa siinä. Mietin jo hetken takaisin kääntymistä mutta päätettiin jatkaa matkaa, onneksi, sillä Aadalla oli korvatulehdus. Onneksi meillä on vakuutus niin ei tarvinnut mennä jonottaan terkkariin vaan päästiin suoraan yksityisellä lääkärille ilman jonoa. Aada sai antibiootit. Seuraavana yönä Aada heräsi taas itkemään mutta rauhoittui saman tien mun viereen. Aamulla selvisi että korva oli itsestään puhjennut yöllä ja sieltä oli vuotanut märkää, käytiin uudelleen vielä lääkärissä mutta puhkeaminen ei haittaa mitään kuulemma.
Käytiin myös uimassa vanhassa uintipaikassa ja oli mukavaa nähdä uintikavereita ja ohjaajia pitkästä aikaa. Sama iloinen meininki ja lämmin vastaanotto siellä oli kuin aina aiemminkin. Veeti ja Matilda siellä uiskentelivat hienosti. Mummi ja pappa olivat katsomassa Aadulaisen uintia. Isoisotäti Lainaa käytiin myös tervehtimässä ja juhlistamassa Aadan ja Hensu-tädin kanssa. Isoisotäti saavutti jo huiman 90-vuoden iän ja asustaa edelleen omassa kodissaan yksin ilman apua mistään suunnalta (paitsi Hensuli käy kyllä jelppimässä parhaansa mukaan, muutkin yrittää mutta täti pärjää kuulemma hyvin itsekin).
Mökkeilyä ekaa kertaa yli puoleen vuoteen
Viikonlopuksi suunnattiin möksälle mummin ja papan kanssa. Arttu ja Milla oli kanssa mukana meiningeissä. Aada muuten sanoo selvästi "papa" ja mummia kutsuu "mi"-nimellä. Ukki on "uu" ja mummu on "mummummum" tai "mummu".
Aada vissiin ajattelee tässä että: "Äiti älä pihtaa kermavaahdon antamisessa".
Tällä hetkellä Aaduskalla on menossa vaihe jossa pitää kiipeillä ja istua joka paikkaan. Setäänsä on tyttö tullut kun kaljatölkki noin naurattaa. Itse asiassa viime kesänä mökillä punaiset kaljatölkit oisi olleet parhaita leluja kun taisi olla niin kiinnostava väri. Isänsä ja setänsä tyttö tässä asiassa :)
Kyllä sitä pienestä asti pitää mökkiläiseksi kasvattaa, eipä juuri enempää mökkiläiseltä vois näyttääkään. "Mi":n kanssa Aada kävi tutkimassa mitä maastosta löytyy. Aada pääsi myös saunomaan mutta järveen asti ei menty kun oli mun mielestä kylmää vettä, en tosin kastellu varvastakaan, mutta päättelin hienosti hih... Katotaan sitten kesemmällä...
Sunnuntaina päästiin juhlimaan kummipoika Eliaksen kakkossynttäreitä. Pikkuherra oli oikein sonnustautunut rusettiin ja kauluspaitaan ja näytti supersöpöltä isolta pojalta. Viereinen kuva kertoo hyvin siitä kun yritettiin saada kaverukset kattomaan samaan aikaan kameraan. Eipä onnistunut ei.
Eliaksen papan koirakin oli päässyt juhliin ja Aada teki tuttavuutta vauvanuken tuttipullo suussa eli vähän tais hirvittää.
Naantali kutsuu
Ukki haki meidät Naantaliin toiseksi viikoksi. Kelit oli pikkuisen sateiset mutta kyllä ulkoilemaankin päästiin. Hensu-täti tuli myös seuraksi. Päästiin Hensu-tädin kanssa piipahtamaan viihteelläkin kun Aada jäi mummun kanssa kotiin. Käytiin ensin häälahjaostoksilla Raisan kanssa, sitten poikettiin jokilaivalle kun kerran Turuus oltiin (hääpari sattui myös samalle botskille käväsemään ennen suurta koitosta, häistä alempana lisää) ja vielä disen kautta snäkärille ja siinäpäs sitä. Arvatenkin vähän aamulla heikotti kun ei ole tullut harjoiteltua parin viime vuoden aikana kovin montaa kertaa. Mutta mukavaa oli siskon kanssa vähän rellestää!!
Mummun pihassa oli kivoja leikkipaikkoja. Punainen pomppuhevonen osoittautuikin ihan kiltiksi vaikka se ensin vähän arvelutti pientä.
Ehkä oon jo monta kertaa aiemminkin todennut mutta täällä meillä ei jostain syystä oo hiekkalaatikoita leikkipaikoissa, vain kotien takapihoilla ostettuina. Aada ei siis kovin montaa kertaa vielä ole hiekkalaatikkoon päässyt mutta hyvin oivalsi lapion käytön kuitenkin. Sitten syötiin herneitä tietty kun kesä on. Neidillä oli kyllä sellainen herkkuloma että mäkään en tainnu pärjätä vauhdissa, ainakaan melkein. Lettuja syötiin molemmilla mökeillä, kakkua, mansikoita, herneitä, pullaa, talkkunaa, mämmiä ja vaikka mitä. Eli tässä asiassa on tainnu tyttö tulla äitiinsä, herkut kelpaa. Ei tosin pelkät herkut vaan Aada syö oikeestaan kaiken mitä sille antaa. Saattaa suuttua jos ison ruokalautasen jälkeen ei ole muuta tarjolla. Saa nähdä muuttuuko tää ruokahalu jossain vaiheessa ronkelimpaan suuntaan, toivottavasti ei. So far so good!
Veetikin oli mummilassa lähellä ja poikkesi meitä moikkailemaan. Aada olisi halunnut pusia Veetiä mutta poika oli enemmän innoissaan puhelimen esittelystä. Elinan kanssa oli mukava turista taas pitkästä aikaa, ollaan tosin netissä soiteltu mutta eihän se nyt oo sama kun kasvotusten. Veeti ja Elina ovat tulossa tänne meille syksyllä kakkosvierailulle. Veeti on käynyt muuten jo parturissakin muutamaan kertaan ja näyttää isolta pojalta. Meillä ei tuota kampaajaa vielä ole tarvittu :) kohta sais kyllä varmaan pinnin jo pysymään mutta ei vielä saparoita.
Päppä ja Tero in luv!
Ekaa kertaa elämässäni pääsin juhannushäihin kun yläasteelta asti ystäväni ollut Päppä meni naimisiin Teronsa kanssa juhannusaattona. Olin jopa paikalla kun he noin 15-vuotta sitten tapasivat ekaa kertaa Naantalin rannassa joten tuli tirautettua muutama kyynel kun kaunis morsmaikku saapui isänsä käsipuolessa. Samoin myös kun toistivat pidemmät valat alttarilla. Hienosti ja reippaasti meni puhuminen, munsta siihen ei aikoinaan oisi kyllä ollut.
Vihkimisen jälkeen suuntasimme Turun jokirantaan, jossa meitä odotteli laiva joka veisi meidät Rymättylään Päivin vanhempien kesäpaikkaan. Onnittelumaljat otettiin kannella. Meidän nousu laivaan tapahtui hassusti jo ennen hääparia kun kapteeni ilmoitti että otetaanpas ensimmäisenä pienimmät kyytiin.. no siellä sitten katseltiin Raisan porukan kanssa kannelta kun muut onnittelivat eikä päästy jonoon. Käytiin sitten myöhemmin ennen ruokaa halimassa.
Aadaa kiehtoi kovasti Jessen tukka joka oli viimesen päälle trendikäs. Ja niin oli koko pikkumies tummassa puvussaan. Julia söpöstelee vieressä sievässä mekossaan ja Aada ei taaskaan suostunut kunnon yhteiskuva-yhteistyöhön.
Laivamatka kesti reilut kaksi tuntia ja se käytettiin aika tarkkaan syömiseen. Mikäs sen ihanampaa kuin juhlia ystävien häitä, risteillä Turun saaristossa ja syödä herkkuja saaristolaispöydästä juhannuksena. Kait se on nyt pikku hiljaa jo uskottava että meidän "pieni vauvakin" alkaa olla isotyttö kun hänellekin oli laitettu värikynät ja piirustusvihko ja söi hyvällä ruokahalulla herkkuja seisovasta pöydästä, mätiä ja silliä en kyllä uskaltanut antaa. Aadalla alkoi olla jo isiä ikävä parin viikon poissaolon jälkeen että melkein joka kuvassa on "mämi" suussa eli tutti siis.
Voisko enää mitään romanttisempaa olla! Iso laituri merenrannalla, aurinko paistaa ja bändi soittaa Päppän ja Teron häävalssia. Kerrassaan super-mahtavaa! Ai niin bändin laulaja oli saanut valita häävalssin kun pariskunta ei ollut saanut aikaan päätöstä, oli kuulemma eka kerta kun näin käy:)
Aadakin pääsi jorailemaan Raisan kanssa.
Tuli tästä kuvasta heti mieleen Ultra Bran biisi "Minä suojelen sinua kaikelta".
Lapsille jaettiin saippuakuplapurkkeja ja pieni morsiusneito Roosa tuli kysymään multa viitaten Aadaan että "saako hänelle antaa tällaisen kun hän on vielä pieni?". Ihanaa aina huomata miten lapset osaa jo aatella niin paljon!!
Aada osasi jopa puhaltaa muutaman kuplan mutta pääasiassa keskittyi tarkastelemaan Julian suoritusta. Sitten Raisa vähän auttoi kuplien puhaltamisessa ja tyttöset kirmasivat ympäri puutarhaa pallojen perässä. Pitäisi aina muistaa miten pienestä lapsi on useimmiten onnellinen! Mökillä puhallettiin kuplia sitten Juuliankin kanssa vielä seuraavinakin päivinä.
Aadalla alkoi jo hieman juhannuksen juhlinta painaa jaloissa ja nurmella oli hyvä leputtaa hetki kuplasateen tauottua.
Äitin ja Aadan juhannuspotretti, koivut ja pihakeinu. Aika ihanaa! Vaan isi puuttui.
Rouva Päivi lähdössä kuvattavaksi. Tero muuten otti rouvansa sukunimen, tosi hieno juttu mun mielestä. Kyyhkyläiset poseeraa rannassa ja paparazzi kävi iskemässä :)
Nyt on sitten koko kolmikko saatu onnellsiesti naimisiin. Raisan kanssa jo iloittiin että nyt voidaan vihdoin toteuttaa bileet teemalla "10 vuotta ekan ystävän naimisiin menosta, hääpäivä uusinta kaikille" jotta saadaan pukea hääkoltut uudestaan ylle. Niitä rupean jo odottelemaan, ei mene meinaan kovin montaa vuotta enää :)
Loppujuhannus vietettiin ukin möksällä Rymättylässä. Myöskin Juulia toi paikalle äitinsä ja iskänsä joten meillä oli rattoisaa isommalla porukalla. Miehet sai nukkua teltassa ja naisväki valloitti mökin. Juulia leikitti Aadaa ja huolehti ettei pikkuruinen putoa terassilta.
Ukki on opettanut Aadalle että kun hän kysyy "missä on ukin kulta?" Aada osoittaa ukkia sormella tapaan "täällähän minä". Söpöä!
Mökin lähellä on saaristolaislampaita hirmuinen määrä ja ne poikivat jatkuvasti eli pieniä karitsoja juoksentelee koko ajan laitumella. Tänä kesänä lampaiden seurana on heppakin. Juulia olisi kovasti halunnut ratsastamaan hepalla kun on hevostyttö. Juulia jo mietti että mahtaakohan Aadasta tulla yhtä kova heppahullu kuin hänestä. Äiti toivoo salaa että tulisi niin ehkä mäkin pääsisin taas ratsaille piiiitkän tauon jälkeen. Juulia oli kasvanut taas kovasti ja on tosi reipas tyttö joka aloittaa koulun syksyllä.
Tytön tylleröt viihtyivät tosi hienosti keskenään vaikkei Aada nyt oikeastaan vielä leikikään leikkejä. Juulia näytteli Aadalle mukanaan tuomia leluja ja niistäkös Aada innostui. Aadan mielestä mukavaa oli myös heitellä Juulian antamia käpyjä kallion vesilammikkoon ja poimia niitä siitä.
Juulia ja Matti-isänsä tekivät hienon purjeveneen naapurilaituriin saapuneen pituudeltaan n. 15 metrisen purkkarin innoittamina. Siinä oli 22 metrinen mastokin eli aika hyvän kokoinen paatti. Juulian perhe ja ukki pääsivät sisäänkin tutustumaan, oli kuulemma tilaa. Tytöt kävivät myös välillä valloittamassa teltan, montakohan hyttystä sieltä yöllä löytyi :) Toisaalta miehillä tais olla aika syvä uni kun juhannus kerran oli :)
Lammasreissulta palatessa ukki löysi Aadalle metsämansikoita ja nehän oli "namnam". Ukki vei meidät takaisin Tampereelle koneelle ja taas pari viikkoa oli lomailua ohi. Mukavaa oli ja onneksi taas pian nähdään kaikki!
Kotosalla
Aada oppi perjantaina iranilaisten kaveriemme luona uuden sanan enkuksi: bubble. Tytöt puhaltelivat sisällä saippuakuplia (ilmeisen normaalia kaveriperheessämme mutta ei kyllä meillä tule olemaan) ja siitä Aada sitten kopioi sen. Tällä hetkellä menee paremmin muuten "byebye" eli Aadaksi "baabaa" kuin "heihei". Tapasimme juuri äsken tämän perheen ulkosalla ja heillä oli sukulaisia kylässä. He esittelivät meidät sukulaisilleen ja miehet kättelivät ja mulle iski samalla että "apua miten toimia, voinko kätellä iranilaista miestä-paniikki". No en kätellyt, mulla ei olisi ollut sitä mitään vastaan kylläkään, toisaalta mulla oli Aada sylissä ja sitten myöskään sukulaisnainen ei kätellyt Jonnea eli ei sitten vissiin ole tapana... Tosi hassua kun yleensä ei tarvitse ajatella tollasia asioita meidän kulttuurissa, pitänee kysyä Nefisahilta mikä on käytäntö kun ei tietysti haluaisi loukata ketään.
Aada on nyt nukkunut "omassa huoneessa" muutaman yön, koska rupesimme epäilemään pikkuisen havahtuvan aamulla meidän kevyen unen levottomuuteen eli pyöriskelyyn. En tosin usko että siitä on kyse sillä Aada herää edelleen miltei kellon tarkasti 6.45 joka aamu. Muutamana yönä Aada on heräillyt jopa 5 kertaa ja tuntuukin tällä hetkellä unohtaneen että voi itse etsiä "mämin" sängystä, koska rauhoittuu heti kun saa "mäminsä" suuhun. Tai tietysti saattaa aistia että me ei olla samassa huoneessa ja herätä siihenkin. Viimeiset yöt on menneet jo yhdellä heräyksellä, onneksi koska alkoi jo palata muutaman kuukauden takaiset herätykset mieleen. Ja tietty yksi asia miksi päätettiin vaihtaa Aada toiseen huoneeseen oli se, että mä kuuntelen sen jokaisen liikkeen eli uni on aika katkonaista ollut tän 17 kk :) Kyllä vieläkin havahdun välillä vaikka en kuulekaan mitään. Ensi viikolla onkin sitten Suomi-reissu edessä elikkäs saattaa olla vähän hiljaista blogin puolella mutta katellaan miten ehditään olla koneen ääressä.
Nauttikaahan kesästä!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti