Hassun hauskaa...

Iloinen perhetapahtuma on tapahtunut, vihdoin sanoisin... ei vauvoja lisää, sorry kaikki uteliaat :) Mutta kauan kaivattu mikrouuni löysi tiensä meille 3kk sen jälkeen kun Jonne ekaa kertaa valitti vuokravälitystoimistoon. Aika hienoa toimintaa, Englanti on joustava maa, tosin pikkasen omituisissa yhteyksissä ja aina silloin kun sitä et itse haluaisi. Enhän mä edes muista miten semmoinen toimii :)

Autokin käväisi korjaamolla ja se luvattiin valmiiksi maanantaina niin saatiin sitten vasta keskiviikkona just ennen sulkemista. Miettikää nyt jos Suomessa ois tälläista... kenen hermo oikeesti kestäis tuplatsekata kaikki asiat että voi nukkua yönsä rauhassa. Kyllä täällä on välillä kiristelty hermoa mutta oikeestaan tähänkin tottuu. Nyt jo oikein odotan mitähän seuraavaksi mahtaa mennä ihan päin mäntyä. Päivittelyhän on superhauskaa! Noo pikkuasioita kuitenkin.

Päivän blonditempaus: Lähdin saunailtaan lauantaina ja otin Jonnen pesupussista kauan etsimäni Sebamed-pesuaine purkin, minikokoisen. Rupesin saunalla pesemään kasvoja ja aineen ollessa jo naamassa haistoin että sehän ei ollutkaan Sebamedia joka on vihreää, vaan Fairya... Että sellaista... Jonne oli ottanut siihen silmälasien puhdistusainetta matkoille mukaan.

Kaiken hauskan lisäksi Aadan kanssa meinattiin joutua lehmien/sonnien takaa-ajamaksi puistossa. Täällä siis puistoihin saa viedä kaupunkilaiset lehmänsä ulkoilemaan kesäksi ja ne pääsevät kävelytielle siinä missä ihmisetkin, eli eivät ole erillisissä aitauksissa puistoissa ja puistojen läpi menee kävelytiet. Vastaus juuri miettimääsi kysymykseen on kyllä, sitä lehmänpaskaa on kesällä sitten joka tiellä, joka renkaassa ja kaikissa kengissä :)
No tietty just kun oltiin keskellä puistoa, aidoista kaukana, ne ruskeat sonnit sai jonkun slaagin ja rupesivat pukkihyppimään ja ryntäilemään edestakasin ihan meidän vieressä. Niitä kun oli reilu 10 niin pikkusen alkoi puntti vavista. Aadan rattaat on vielä beiget niin olin varma et ne luulee niitä joksikin pieneksi lajitoveriksi, jonka yli saa loikkia. Onneksi meidän viereen pysähtyi pyöräilijä jonka kanssa todettiin että mentävä on eteenpäin, ei jäädä odotteleen mitä seuraavaksi tapahtuu. Takaa tuli lisää pyöriä ja sonnit lähti lipettiin. Ja mä ja Aada vauhdilla kotiin.