tiistai 26. helmikuuta 2008

Birmingham-Arsenal matsissa

Jonne tilasi peliin lippuja ja puhelimessa jo kysyttiin kumpaa tiimiä kannatamme, kun vastaus oli ettemme kumpaakaan, puhelimen toisessa päässä tuli selvitys "jos istutte väärässä paikassa ja kannatatte vastustajaa niin teidät heitetään pihalle eikä lippuja makseta takaisin" eli aika tarkkaa puuhaa tuo jalkapallon katselu. Peliin oli perhelippuja mutta koska meillä oli "vain" yksi lapsi jouduimme maksamaan £32 enemmän kuin nelihenkinen perhe, omituista. Emme huomanneet etukäteen suunnitella "toisen lapsen äkillistä flunssaa" jotta olisimme säästäneet noin 45 euroa... Elämä on... ja rehellisyys maan perii.

Aamulla startattiin hyvissä ajoin jos sattuisi että tulee mutkia matkaan. Onneksi, koska meidän "hieno GPS" eli paperille tulostetut ohjeet olivat vain suuntaa antavia. Muutaman kerran ajettiin ohi ja sitten saikin ajella hyvän tovin että pääsi johonkin suuntaan hakemaan uutta vauhtia. Birmingham oli Jonnen mukaan "yhtä ruma kuin aina ennenkin" siellä puoli vuotta asuneen silmissä.

Kentän parkkipaikalle tullessa olimme varautuneet maksamaan parkista £5 kuten netissä luki. Parkkiin johtavalla tiellä luki maksuksi £4 ja loppujen lopuksi maksoimme järkkärille £3, hassua mutta ei valittamista tietty.

Kentän viereen oli parkattu pelaajien autot ja olihan siellä Mikael Forsellinkin kaara, suhteellisen hyvän kokoinen mersu. Niin rekkari on "M1KLU" että siitä arvattiin. En tiiä saako nettiin laittaa kuvia ihmisten biileistä joten en sitä tee ettei tuu sanomista.

Tunnelma oli aika hyvissä kantamissa kun saavuttiin paikoille. Istuttiin maalin takana 8 rivillä eli ihan kosketuksissa koko meininkiin ja melkein kentän laidalla. Matsiraportin mukaan porukkaa oli reilut 27 000 ja 30 000 mahtuu stadikalle. Hirmuinen kannustus oli käynnissä jo ennen pelaajien saapumista kentällä. Pelaajat otettiin vastaan seisoen. Vastakkaisessa päädyssä istuivat molempien joukkueiden fanit. Heidät oli erotettu noin 10 tyhjällä pystyrivillä ja järkkäreillä. Silti järkkärit saivat välillä juosta rauhoittelemaan huimimpia.



Aadalle laitettiin kuulosuojaimet päähän heti aluksi ja antoikin niiden olla päässä. Kuuli varmasti vaan musan bassot ennen peliä ja jammaili mukana. Aada oli ihan fiilareissa kun B´hamin maskotti hyppeli meidän edessä ennen peliä.


Onneksi Aada ei osaa Englantia, ainakaan kovin paljoa, sillä kieli jota käytettiin kommentoinnissa, vierailevan joukkueen ja heidän kannattajiensa mollauksessa, oli kyllä aika ala-arvoista. F*ck oli joka lauseessa, ja kaikki maailman herjasanat joita nyt vaan voi kuvitella "pienessä" kiihtyneessä mielentilassa laukovansa. Meitä se Jonnen kanssa nauratti. Oli semmoista jalkapallokiihkoilua kyllä että huhhuh, mutta mitä voi olettaa jalkapallon kehdossa Englannissa.



Muutaman peliminuutin jälkeen sattui tapaturma, jossa Arsenalin pelaajaa Eduardoa taklattiin ja häneltä katkesi rytäkässä jalka eli jalka käytännössä sojotti aivan muualle kuin alaspäin. Onneksi näimme sojotuksen vasta lehtikuvista... vieläkin menee kylmät väreet. Siitä B´ham sai tietty punaisen ja meidän harmiksi M1klu otettiin pois hyökkäyksestä ja vaihdettiin puolustajaan 10 minsan kohdalla, kun alimiehityksellä joutuivat pelaamaan.

Aada otti taas kontaktia naapureihin ja sai jopa raavaat, vannoutuneet fani miehet lepertelemään itselleen ja hymyilemään tekemilleen aalloille ja taputuksille. Aada jaksoi ensimmäisen 45 minuuttia melkein paikallaan omalla paikallaan istuen, toisella puoliajalla piti jo saada hiukan naksuja ja riisikakkua. Mutta kiltisti ja reippaasti Aada oli koko pelin.

Jonne arveli pelistä tulevan tylsän koska lähdettiin puolustus kannalle mutta onneksi kävi toisin. B´ham teki alivoimalla maalin ja johti aika pitkään 1-0, joten Arsenalin piti tehdä kunnolla töitä. Arsenal tasoitti ja meni johtoonkin mutta yliajalla B´ham sai Arsenalin rikkeestä pilkun ja tasoitti loppunumeroiksi 2-2. Siitäkös riemu syntyi!!!



Kentän ja katsomon välissä ei ollut verkkoja joka hiukan hirvitti Aadan kanssa mutta onneksi isi pelasti meidät pallolta. Maalintekotilanteessa pallo lähti suoraan meihin päin, onneksi Jonne oli hereillä ja sai nyrkkeiltyä pallon muualle. Jonne siis pääsi osallistumaan pelin kulkuun, onkohan se joka jalkapalloilijan unelma päästä osalliseksi valioliigan peliin?? No Jonne teki sen koskemalla pelipalloon :) ja pelasti Aadan ja äidin.

Pikkuruinen oli hiukan poikki loppuminuuteilla kantorepussa. Lähdettäessä yksi iso, punaniskainen B´hamin kannattaja sanoi Aadalle: "Bye, bye little baby!".




Vielä lopuksi pilkulta tasoitus ja jälkihulinaa. Kannattaa kuunnellakin.

video


Ehdottomasti kokemisen arvoinen asia tuo Englantilainen jalkapallo matsi!

Huom, kannattaa lukea myös edellinen blondi-tempaus....

1 kommentti:

Johki kirjoitti...

Käväisin myös taannoin Enkkulassa liigan jalkkismatsissa ja oli kyl aikamoinen kokemus! :)

Missään en ole aikaisemmin nähnyt niin paljon poliiseja ja vartijoita estämässä vastakkaisten kannattajien yhteenottoja!

Jopa kaikkien katsomon osien väleissä oli tiuha poliisivartiointi. Kentän ulkopuolella oli valtvasti poliiseja varustautuneina suureenkin mellakkaan ja jopa hevospoliiseja oli paikalla.

Mielenkiintoista..