maanantai 7. syyskuuta 2009

Vaikka mitä...

Ensin onnittelut Kirsille ja Nuutille pienestä prinssistä joka päätti tulla maailmaan 3 viikkoa ennen laskettua aikaa!! Lämpimät onnentoivotukset!! Voikaa ja kasvakaa hyvin!

Ollaan luovuttu hyvästä kotiehdokkaasta, blaah... siihen oli tulossa noin 5 vuoden mittainen jatkuva remontti joka tän hetken hinnoilla ois maksanut noin 90 000 €. Juu ei kiitos sittenkään. Hyvässä lykyssä parin vuoden päästä nätti keittiö ja kylppäri on revitty auki ja siihen tulis tusinatavaraa tilalle niin kun muillekin yhtiön asunnoille. Eli jatketaan etsimistä. Tuntuu vaan olevan ihan sekaisin tuo hinnoittelu kun 30-40 vuoden ikäerolla pyydetään samoja hintoja rivarista ja kerrarista vaikka kämppä olisi kuinka surkea... ja neliömäärienkään mukaan ei oo mitään logiikkaa... Eikä tuota tarjontaakaan ole kauheasti.

Oon saanut tällä viikolla sekä hyviä, onnellisia, iloisia että huonoja, surullisia uutisia meidän ystäviltä, ei niistä sen enempää mutta on tullut vähän taas mietittyä tuota lähestyvää 18.11 ystävien kannalta ja en kyllä pysty ymmärtämään miten jotkut oikeesti pystyy tekemään sitä että asuvat yhessä maassa pari vuotta ja muuttavat muualla ja sama uusiksi ja uusiksi... Mulle tekee nyt jo pahaa jättää nää ihanat ystävät tänne, kait se on hyvä merkki ettei sydän ole ainakaan kovettunut :) Tiedetään... nykyään maailma on pienempi ja matkat taittuu nopeasti mutta ei se järkeily auta kun ikävä koittaa. No mähän oon aika etevä tekeen excell-taulukoita lomille ja muita listojakin, joten ehkä teen läksiäislahjaksi taulukon paikallisille kamuille jossa on nettipuhelu-aikataulu seuraaville 6 kk:lle ;)
Vaikeelta kuitenkin tuntuu. Tosin ehkä se, että Bournemouthin ajoilta on kuitenkin kohta 10 vuotta säilynyt yksi ystävyyssuhde hyvänä, auttaa vähän. *huokaus*

Ei kommentteja: