Disney 1

Perjantaina muskarin jälkeen startattiin kohti Doverin satamaa ja lauttaa Calais´hin (hieno taivutus ;)). Päätettiin mennä syömään lautalla "parempaan" raflaan koska viimeksi itsepalvelussa oli ihan syvältä se ruoka. "Paremmassa" paikassa ruoanlaatu oli korvattu määrällä blaah blaah blaah! Tuli jos jonkinlaista kuppia pöytään mutta maku ei ollu kovinkaan mieltä ylentävä.
Tässä Aada ja Jonne tähyilee luultavasti saapuvaa lauttaa Doverin satamassa.


Oltiin päätetty yöpyä Disney-resortin ulkopuolella koska hinnat oli 10 minuutin ajomatkan päässä jo yli puolet halvempia. Ei tietty onnistu jos ei ole autoa :) Huone oli tosi siisti ja moderni. Keittiönurkkauksessa oli jääkaappi, keittotaso ja mikro, tosi kätevää. Aamupala ei kuulunut hintaan joten käytiinkin kaupan kautta ja haettiin kamat koska 12€/pyllerö on aika paljon paahtiksesta ja juustosta. Ranskassa kun oltiin niin oi miten ihania oli ne kaupan juustotiskit taas kerran. Muutamaa piti kokeilla. Mun lempparia Beaufortia piti saada ja olihan se nyt taas namskua!
Tässä hotskuhuone.


Lauantai-aamuna aamupalan jälkeen Aada järjesti pientä lisäjännitystä päivään ja puistoretkeen oksentamalla vähän. Koska pikkunen oli ihan virkeä ja hyvinvoivan oloinen, lähdettiin kuitenkin Disneyyn. Parkkimaksu oli mun mielestä ihan kohtuullinen 8€/päivä, ei siis sisältynyt lippujen hintaan. Aikuisen puistolippu oli etukäteen ostettuna £40 ja yllättäen euroissa 51 € eli aika paljon kalliimpi... Tänä vuonna alle 7-vuotiaat pääsee ilmaiseksi puiston juhlavuoden vuoksi.

Mun unelmataloko ?? ;) Eli puiston portti.


Siellä se ihanuus häämöttää! Eli prinsessa Ruususen linna :)


Eli yksi haave toteutettu, äiti ja Aada Disneyssä :)


Vaikka olinkin suunnitellut matkaa ja selaillut aluekarttoja ja aikatauluja, ei mulla oikeestaan ollut mitään käsitystä miten homma toimii. Heti kun mentiin sisään nähtiin Nalle Puh yhdellä tasanteella ja siellä oli aikamoinen ryysis vierellä. Käytiin näyttämässä Aadalle Puh mutta ei jääty jonoon odottamaan halia. Ois pitänyt jäädä mutta en tajunnut että Puhia ei välttämättä nähdäkään enää uudelleen. Kun päästiin Ruususen linnalle asti näin että toisella puolella oli jono joka vei halimaan Tuhkimoa ja prinssiä. Mentiin jonoon, joka saman tien todettiin piiiitkäksi, mutta jäätiin kuitenkin. Oltiin jonossa niin pitkään että Tuhkimo ehti vaihtua Belleksi ja vielä takaisin Tuhkimoksi :) Belleksi vaihtuminen aiheutti pientä murinaa meikäläisessä, koska Belle ei oo mun suosikkeja ja oikeesti Tuhkimo-tyttö oli paljon enemmän prinsessan näköinen hah! Ja Bellen hirviö-prinssi oli niin kaukaisuuteen katsova pepsodent-pelle peruukkeineen että oikein huvitti.

Kun vihdoin oli meidän vuoro, noin 1,5 tunnin odottelun jälkeen, Aada käveli reippaasti Tuhkimon ja prinssin luokse ja antoi halit molemmille. Näyttelijät osasivat kyllä asiansa ja puhuivat hyvää englantiakin. Heillä ei ollut kiirettä mihinkään, vaikka jono vaan kasvoi, vaan ottivat jokaisen vuorollaan vastaan hymyssä ja jutellen mukavia. Aadalla kävi tuuri, kun oli niin pieni vielä niin pääsi oikein Tuhkimon syliin istumaan.


Yksi mikä vei hirveästi turhaa aikaa tapaamisissa, oli se että ihmiset (ei siis vaan lapset) keräsivät nimikirjoituksia hahmoilta. Joka kaupassa myytiin vihkoja ja kyniä nimmareita varten, voi taivahan vallat. Niin ehkä se on sitten sama onko sun vihossa Mikki Hiiren nimmari tai George Clooneyn ;) Kun esim. Ihaa tuhersi kuononsa takaa nimmaria pieneen vihkoon, kun ei näe kunnolla mitään, siihen menee kyllä aikaa ja tietty nimmarin pyytäjä haluaa vielä kuvaankin niin siitä voi sit laskea paljon menee aikaa kun 100 tyyppiä jonossa ennen sua tekee ton. Pitäisköhän mun kehittää tota mun S-K:n konsulttitoimiston toimintaa vaatimattomasti koko maailman kattavaksi :)

Tuhkimon halien jälkeen mä menin yksinäni katteleen linnaa sisältä kun piti kiivetä raput ja Aada oli kärryissä. Hauskoja ikkunamaalauksia sieltä löytyi :)


Jatkoa seuraa...

Lisähuomautuksena että Jonnella on nyt sit käsi kipsissä, sitä ei vissiin koskaan oo viel ollutkaan... Keskiviikon pelissä kaatui joku "iso" mies sen päälle ja sanoin sille jo heti et oiskohan siinä murtuma kun ei oikein liikkunu ja oli turvonnut. No eihän "kirjekurssin suorittanutta" vaimoa kannata kuunnella ;) vaan tänään perjantaina oli haastatellut lääkärikollegaansa joka kehoitti röntgeniin ja sehän oli sitten poikki... No onneksi yllättävän vähällä kivulla on selvinnyt tai ainakaan en oo huomannu että kipulääkepurkki ois tyhjä :) Voi voi urheilijan elämää... Taidanpa perustaa uuden osion tohon reunaan että "milloin olisi kannattanut uskoa vaimoa" ;) Se lista on jo aika pitkä!