Etsi Aaduskainen kuvasta ;) Tässä odotellaan Kristiinaa hakemaan meitä Porton Casa da musican eli musiikkitalon luota.
Aadalla riitti ihmeteltävää joka suunnassa eläintarhassa. Tarha oli sopivan pieni että Aada jaksoi koko ajan kävellä.
Kovasti näytti pientä kiinnostavan mitä hoitajat puuhailivat kun oli meinaan ruokinta-aika samaan aikaan. Elukat piti kyllä aikamoista meteliä välillä kun ei meinannut aamiainen tulla ajoissa. Pikkusen Aaduskaa hirvitti varsinkin lehmän kova ammunta kun oltiin siinä vierellä just.
Tässä Aada jututtaa ruokkija-setää.
Mentiin katsomaan kun virtahepoa ruokittiin ja Aadakin sai heittää porkkanan sen suuhun. Hetkeä myöhemmin selvisi että ruokkijat eivät olleetkaan henkilökuntaa vaan myös vierailijoita...
Apina juoksenteli pitkin lasin vierustaa ja oli tosi vikkelä tietty. Aada ei ihan pysynyt mukana koko aikaa ja säikähti aina kun kääntyi ja apina juoksikin jo takaisin.
Naureskeltiin Kristiinan kanssa kun Aada roikkui aidassa ja katseli retkellä olevia koululaisia keinuissa että "Ne on kyllä ihan ihmisiä siellä häkissä!"
Aada oli kyllä aikamoinen nähtävyys, jopa pienet lapset olivat innostuneita "valkoisesta persikasta" kuten jotku vanhemmat ihmiset Aadaa kutsuivat :) Ihmiset oli kyllä tosi lapsiystävällisiä, välillä vähän liikaakin. Varsinkin kun kutittelivat pientä kärryissä kun ei pääässyt oikein mihinkään karkuunkaan. Aina kun joku ventovieras koskee Aadaa käsiin mulle tulee heti kauhee pakkotarve saada Aadan kädet pestyä kun ei tiiä missä ne oikein ovat viimeksi käyneet... vaikken mikään ihan hirvee pöpökammonen ookaan.
Aada muuten oppi taitavana, kielellisesti lahjakkaana :) tyttösenä myös portugalia. Sanavarasto käsitti kolme perussanaa eli moi, kiitos, heihei :)siis portugaliksi ja sillä sai hurmattua kyllä kaikki hotellin ja ravintoloiden työntekijät että pääsi keittiöön asti syömään herkkuja. Oon muuten tainnut unohtaa mainita että Aada tehokkaasti komentaa myös ystäväänsä Tymekia puolaksi!!
Eläinten jälkeen ajettiin rannalle. Kristiina tiesi kivan kahvilan biitsillä jossa oli leikkipaikka ja jopa hiekkaleluja lainattavaksi.
Tässä biitsillä Kristiina ja Filippe.
Hiekkarantaa riitti ja kirkasta taivasta. Aadalla oli 50 kerrointa pinnassa.
Aada puuhasteli yksinään raflan hiekkaleluilla pitkään kun ooteltiin ruokaa. Vähän myöhemmin oli eri mielisyyttä hiekan heittelystä... Meillä kun niitä hiekkalaatikoita ei oo täällä ja viimeksi on saanut lunta heitellä ilmaan niin oli vaikea uskoa ettei sitä hiekkaa voi heittää kun se menee joka paikkaan ja silmiin... Kristiina näki jo etukäteen että mitä parin vuoden päästä on odotettavissa ;)
Illalla mentiin taas syömään. José sanoi meille että sovitaanko että ette kysele vaan syötte kaiken mitä tarjolle tuodaan?! Ulkopuolella oli grilli kuumana ja omistaja eli kokki hääräili siinä. Paikka oli pieni, max 20 paikkanen, niin pieni että tarjoilijalla, perheen tyttärellä, oli vaikeuksia saada meidät mahtumaan samaan kuvaan :O) Seinillä oli kuvia paikallisista julkkiksista jotka käy siellä syömässä, ylpeimpiä oltiin tietysti futaajista ja managereista :)
Muutaman erilaisen ihanan alkuruoan mm. simpukoiden jälkeen tarjolle tuotiin iso vati jossa oli erilaisia kaloja, pikku mustekaloja kokonaisina sekä ison mustekalan palasia grillattuna. Kerrassaan mahtavaa ruokaa skumpalla höystettynä! Aadakin maistoi mustekalaa ja eri kaloja. Jälkkärikuvia tästäkin illasta tulee sitten myöhemmin ihan omassa Porton herkut osiossaan ;)
Aada tanssii, kun omistaja otti hanurin ja laitto musan soimaan ja teeskenteli olevansa kuuluisa portugalilainen laulaja jonka kanssa on todella saman näköinen.
Ravintolan omistajan perhe ja Aada keittiössä. Kuten kuvasta näkyy keittiö ei oo koolla pilattu ;)
En tiiä mainitsinko jo mutta yks tämän loman parhaista puolista oli se ettei tarttenut itse miettiä mihin menee illalla syömään!! José on paljasjalkainen portolainen joten tiesi aika loistavia paikkoja!
Lisää taas myöhemmin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti