Aada piirtelee ja pukeutuu halloween asuun

Tänään aamulla päätin kun Aada oli reipas eikä niin nuhainen että nyt lähdetään kerhoon. No hikihän siinä mulle tuli kun oon ite vähän flunssanen :) Kerhossa melkein kaikki oli olleet kipeitä ja äidien äänet olivat maassa edelleen. Olipahan mukava päästä kolmen sisällä olo päivän jälkeen ihmisten ilmoille. Kävin samalla ostamassa muovailuvahaa seuraavia kertoja varten, koska meiltä meinasi loppua tekeminen noina päivinä. Ei ollut leipomisaineksiakaan. Kirjojakaan ei ole niin monta että niistä riittäisi edes yhdelle päivälle luettavaa. No onneksi Aada innostui piirtelemään aika pitkäksi aikaa eilen niin oli taas yksiohjelmanumero hoidettu.



Tästähän tulee jotain väriä sormiin...


Kato äiti...




Hihii! Täällä halloween on aika iso juttu ja joka paikka on väärällään kaikkea krääsää ja asuja. Olisin jo halunnut viime vuonna ostaa Aadalle jonkun hassun potkupuvun kun oltiin täällä käymässä ennen halloweenia mutta kukahan sanoi ei :) Dear daddy :) Elikkäs kun isi ei ollut mukana niin äitipäs shopautti Aadan kanssa halloween asun ja tässä tulos! Ja sitä paitsi mun mielestä asut on täällä aika edukkaita, alle 10 eurolla sain tämän marketista. Ja en tietty viittinyt mitään pääkalloasua ostaa ;)

Pieni onnellinen "noita" joka halusi pitää hattua vielä asun riisumisen jälkeenkin.



Toivon että meillä on muskarissa naamiaiset joista vähän jo puhuttiinkin, jos ei niin pitänee järkätä omat kun kerran pukukin on jo :)

Taas tulee "vain Englannissa purnausta" elikkäs Hensu on pyytänyt mua kattelemaan yksiä nameja ja oon vilkuillut niitä joka kioskilla ja kaupoissa Lontoota myöden enkä löydä. Tänään löysin halloween sekoituspussin, jonka kyljessä luki mitä nameja niissä on ja tadaaa juuri Hensulle metsästettäviä!! Voitonriemuinen ilme kasvoilla ostin kaksi pussia niitä. Tulin kotiin jotta bloggaan kyseiset namit Hensulle etteivät mene muihin suihin niin eihän niissä pusseissa niitä nameja ollutkaan!! ARGH!!! Ihan epäreilua!! Tästä sais varmaan valitettua Suomessa virheellisestä mainonnasta... mutta tuskin täällä.

Ja lisäpurnausta... Mulla oli muistutus puhelimessa viime sunnuntaina että muistaisin katsoa "X factorin" telkusta eli vähän kun idols mutta kaiken ikäiset saa osallistua. No minäpäs pistin telkun auki piippauksen kuultuani ja ohjelma oli juuri loppumassa!!! Esitysaika ja kanavakin oli vaihdettu! Aiemmin se tuli kanavalta jolla on +1tunti kanava eli jos et näe alkua voit katsoa lopun ensin ja kääntää sen jälkeen toiselle kanavalle ja katsoa alun, kätevää. Mä en meinaan ehi kovinkaan montaa ohjelmaa viikossa kattoa ja yhen kun haluisin katsoa ja rentoutua niin ei sitten onnistu :) Ja ensi viikolla taas aika ja kanava on sama kuin ennenkin! ARGH! Miten tää aina onnistuu....

Aada kokkailee, pipuilee + kuva Hello Kitty-juhlakengistä

Ollaan nyt sitten jo kolmatta päivää sisällä kun ollaan Aaduskaisen kanssa pipulaisia. Nuhaa, kurkkukipua, yskää, nyt Aadalla vähän kuumetta. Toivottavasti menisi ohi jo torstaihin mennessä koska silloin saapuu kyläilijöitä! Elina ja Veeti tulevat moikkailemaan meitä pitkäksi viikonlopuksi, tervetuloa!! Me jo ootellaan kovasti.

Tein Aadalle pesän lattialle mistä voi katella telkkaa. Raasua rupes yskittään mut toisessa kuvassa jakso jo urheasti hymyilläkin. Näyttää kuvissa aika pitkälle tämä meidän pötkylä kun on tuollainen ykäpykä päällä :) Ja vesihän maistuu tuollaisesta pullosta paljon paremmalle kuin mukista. Siinä ei siis ole mehua, mummu ja mummi huomio ;) Nämä kuvat siis tän aamusia.





Kun Aada rupesi jo olemaan super-aktiivinen telkan edessä eli ei kovin pipula. Päätin rahdata syöttötuolin tila-ihme-keittiöön, mahtui sinne itse asiassa aika näpsästi. Tavoitteena oli siis saada aikaiseksi kanakeitto. Istutin neidin tuoliin ja rupesin lastaamaan eteen porkkanaa, perunaa, sipulia. Siinäpäs Aada sitten pyöritteli niitä ja kuori mulle sipulista ekan kerroksen hienosti. Aada toimi loistavana pikkuapurina kun kuorin vihannekset, hän ojenteli mulle niitä kuorittavaksi kun pyysin. Seuraavaksi annoin ison kattilan ja täytin mitan vedellä. Annoin Aadan kaataa apuna vettä kattilaan ja sekös oli jänskää. Pikkusen piti kokeilla vettä sormella sieltä kattilasta ja kastaa porkkanan palasta sinne ja maistaa miltä se vesi kattilasta maistuu ;) Luultavasti tuli ihan hyvä keitto kun maistui Aadalle. Mulla on meinaan semmonen tilanne että en maista mitään enkä myöskään haista, mikä on positiivista kakkavaipan vaihdossa mutta haasteellista ruoanlaitossa :) jonka Jonne on tosin hoidellut viime päivinä.

Ai juu oon liittynyt kuntosalille jäseneksi tai no mä en kuntosalista niin kovasti perusta mutta aerobicit ja muut kyllä innostaa! Kerkesin kerran käydä vasta ennen tätä kipeänä oloa mutta muistin heti miten paljon olinkaan ikävöinyt kunnon tanssiaerobicia, paitsi vatsalihasliikkeitä lopuksi koska mulla ei ole millä tehdä :) Odotan innolla milloin pääsen taas tanssahtelemaan. Ehkä menee ens viikkoon. Ja siellä jumppasalissa oli discovalot uiuiuiuuiiiii, mikä tekisikään Sannan jumpasta vielä mielekkäämpää kuin discovalot!

Löysin yhdestä urkkakaupasta Hello Kitty-nurkkauksen ja voi olla että on pakko käydä ostamassa Aadalle jotain vaatteita sieltä varastoon kun suurin osa oli isommille lapsille :)
Nää juhlakengät kuitenkin tarttui mukaan. On vielä vähän isot ja kuva ei oikein oo hyvä kun salamalla otin. Mutta vaaleenpunaiset ja Hello Kityt :) eli juhlakutsuja odotellessa!

Mämi asiaa

Aadan mämi (tutti) alkoi olla ennen kesälomaa jo vähän liiankin tiuhassa käytössä, edellisiltä matkoilta kuvia katellessa Aadalla on melkein joka kuvassa mämi suussa ja lomalle lähdettäessä päätettiinkin että nyt se saa jäädä päiväkäytössä vähemmälle. Aadahan osasi jo aikaa sitten pyytää nätisti mämiä sanomalla: "anna mämi". Toi kun kuuluu välillä keskellä yötä huoneesta, pienellä unisella äänellä, niin onhan se hellyyttävää.

Keksittiin että lintu vie mämin päiväksi poikasille ja tuo sen sitten illaksi. Samoin käytin myös myöhemmin Sannalta saamaani neuvoa että leikkasin yhden mämin rikki ja kerroin Aadalle että hän söi sitä niin paljon että se meni rikki. Aluksi Aada sai vielä kiinni rikkinäisestä hampailla kunnes mä vähän lyhensin sitä entisestään. Silloin Aadakin joutui toteamaan että "mämi kikki".

Aluksi annettiin mämi vielä päiväunien ajaksi ja sitten Rymiksen mökillä yhtenä päivänä päätin että kokeillaan mitä tapahtuu jos sitä ei anneta edes torkuille, oltiin välillä kokeiltu torkuttaa rikkinäisellä ja otettu se pois kun nukahti. Noo huutohan siitä tuli ja taisin lykkäillä metsän keskellä pikkuista tunnin verran ees taas tietä pitkin ennen kuin rauhoittu unille. Ei se nyt koko aikaa tietty huutanut vaan välillä kyseli mämin perään ja nousi istumaan kärryissä eikä suostunut makoilemaan mutta kyllä se vähän hermoa kutitti meikäläiseltäkin. Pakko oli vaan olla tiukkana, kun tiesi ettei sillä mikään hätänä ole kunhan kiukuttelee mämin perään. Siitä se sitten lyheni se nukahtamisaika pikku hiljaa. Ja ihmetys oli suuri kun aika nopeasti Aada siihen tottui ettei saanut sitä enää edes päiväunille.

Päätettiin heti aluksi siis että Aada on vielä sen verran pieni että yöunille mämi toki annetaan ja annetaan edelleen, siitä ei ole semmoista kiirettä päästä eroon. Aika sitkeästi Aada kyllä jaksoi mämiä huhuilla ja pyydellä ja jaksaa edelleenkin jos on esim. kovin väsynyt mutta nyt mämi häviää aina aamusta ja illalla sitä voi huhuilla ja silloin se tulee hampaiden pesun jälkeen.

Tänä aamuna Aada nosti mämin kädellään korkealle ja odotti että mämi häviää siitä.... Alkaa olla haasteellista tää lapsen jekuttaminen. Nykyään ollaan meinaan tehty sitä että mämi sujahtaa äitin tai isin kädessä mm. verhojen välistä ulos sinne linnulle/vauvoille ja nyt Aada haluaa ilmeisesti kohta kokeilla sitä itse. We´re in trouble!

Ja taisin olla niin innoissani tuota "vevi gookista" että mainostin sitä eilen jo kahdesti :) On vähän vaikee yrittää muotoilla kirjoitusasu Aadan sanoille :)

Omarsuklaata ja sunnuntaita

Aada ihanainen sanoi tänään ""vevi gook" jonka kuuli telkusta eli very good! Sitä toisteli sitten koko illan. Se sanoo tällä hetkellä kaiken mitä sille sanoo eli nyt pitää olla varovainen ja Arttu ei sitten käytä tätä vaihetta hyväksi! Se P*mpp* oli jo ihan tarpeeks! :)

Sain tässä vähälle aikaa kaksi pakettia jotka sisälsivät namnamia eli omarsuklaata! Huhuilin suklaan perään facebookissa ja messengerissa kun olin kuullut sen olemassa olosta ja Sari ja Hensu olivat niin ihania että pistivät postipojan juoksemaan. Kiitos vaivannäöstä molemmille! Söin puoli levyä tosta vaan eräänä aurinkoisena iltapäivänä istuessani joen rannassa penkillä Aadan nukkuessa vaunuissa. Hihii! Siinä nautiskellessani pohdin miten ihania herkkuja Suomessa osataankin tehdä. Hensu lähetti samalla Aadalle pupukirjan joka on aika suosikki tällä hetkellä. Tosin sitä on hieman haasteellista lukea kun Aada sai sen käsittelyyn ekana päivänä ja järsi kulmat. Mä luulin että se kaiken syöntivaihe on jo ohi, luulin väärin. Mutta pääasia että tekstistä saa vielä selvää!

Kävin muuten äsken ekaa kertaa kylvyssä. Se oli aika huvittaa. Jonnen kanssa naurettiin vääränä kun yritin viikkautua siihen ammeeseen... Se on liian lyhyt mulle koska haluan olla kokonaan kuumassa vedessä! No vaihtelin sitten kyljeltä toiselle että pysyn lämpimänä. Kiitos Elinalle kylpysuolasta, toimi mainiosti!

Jees mut nyt meen nukkuun, oon lentsuinen ja väsy. Nukuin jopa päikkärit Aadan nukkuessa ja moni tietää että se on aika harvinaista et mä menen pötkikselle :)

Grantchester ja elokuun lopun puistoilua

Elokuun lopulla päätettiin yhdessä Martynan kanssa lähteä lasten kera Grantchesterin omenatarhalle autolla. Oli lämmin ilma ja lähdettiin ajoissa liikkeelle, koska paikka on suosittu arkisinkin lounasaikaan. Se on siis kahvila-ravintola. Tarha on täynnä kuvassa näkyviä kansituoleja pöytineen. Samoin paikka oli tietysti täynnä amppareita kun omppuja kerran on hirmuisesti. Onneksi säästyttiin pistoilta. Mulla on tosin nykyään kassissa aina kyypakkaus kun Aadaa ei ole vielä pistänyt amppari niin ei tiedä mikä on reaktio.

Tymek ja Aada saivat peuhata vielä kun oli tyhjää.
Tymek and Aada playing.


Retken tarkoitushan oli päästä nauttimaan "laskiaispullista" eli englantilaisesta aamupäiväteestä. Hyvää oli mutta ei ole kunnon laskiaispullan voittanutta, noi on vähän kuivia könttejä :) Pienissä lasipurkeissa on hillo ja muovipurkeissa vispattu kerma.


Aada syö vohvelia hillolla päällystettynä ja ottaa rennosti.



Miten englantilaista :) Mistä näkee että on lapsia mukana.. hehheh!


Martyna syöttää Aadaa. Martyna is feeding Aada.


Aada is feeding Tymek :) Aada syöttää ja juottaa Tymekia.


Välillä oli niin kova vauhti että hattukin katosi.


Tältä näyttää Aada joka on saatu kiinni vekkuloinnista (lue: juomasta salaa) Tymekin pullon kanssa. This is how Aada looks like when she tries to drink from Tymeks bottle and knows she is not allowed to do that.


Paikallista maaseutua jossa temmeltää.


Martyna puhaltaa voikukan siemenet Tymekin riemuksi.
Sorry Martyna too difficult to translate :) ´cause dunno what the flower and seeds are called but it would be something like: Tymek laughs when Martyna is blowing flower seeds in to air...


Lapset nakertaa vohveleitaan ja ihmettelevät lintuja joessa.


Tymekin mielestä Aadalla on selkeästi isompi vohvelin pala :)
Tymek thinks that Aada has got a bigger piece.


Puistoilua
Elokuun vikana päivänä oli lämmin ja ihana päivä.
Hiukan jänskää olla isojen tyttöjen keinussa.


Ja kovemmat vauhdit saa tietty vauvakeinussa isiltä.


Aadan nautiskelunäyte keinusta.


Ja taas keinutaan eri keinussa, "kiikku" on kyllä ehdoton suosikki aina puistoissa.


Kovan leikkimisen jälkeen alkaa väsyttääkin jo.


Niin ja eilinen talo oli alakerrasta hyvä ja yläkerrasta superhuono eli ei diiliä. Homeet piiloon maalauksella... näinhän se toimii.
Mä alan kyllä pikku hiljaa olla samaa mieltä muutosta Jonnen kanssa. Viime yönä tulin kotiin saunaillasta puolen yön jälkeen niin alakerran 9 viikkoinen koiran pentu oli taas yksin, oli myös pe yksin koko päivän aamusta iltaan. Ja senhän tässä meidän paperitalossa kuulee niin selkeesti kun toinen pieni paniikissa uikuttaa, ei kivaa kuunneltavaa ja Aadakin on levoton äänestä. Se on niin pieni se koira että en perjantaina edes pystynyt sen äänestä sanomaan onko kisu vai koira vai lintu välikatossa. Nyt olen sen nähnyt ja sanonut omistajalle että se itki pe koko päivän. Omistaja oli muka yllättynyt asiasta, ja siitä sitten koiran kasvatukseen onnea...
Ja omistaja tuli kotiin vihdoin aamuyöllä ja alkoi taas siirtelemään jotain huonekaluja ja mä olin nuhassani hereillä ja kuuntelin sitä. Pitäis vissiin laittaa lappu. Eiks ne urpot tajuu et ihmiset haluu nukkuu! Ne on nyt asuneet siinä reilun kuukauden ja pitäneet kyllä sen hiljaisen (kukaan ei asunut siinä) 10kk edestä meteliä.

Ai juu ja Aada sanoi ihan yhtäkkiä tänään "veri ghood" (very good) kuuli sen ilmeisesti telkasta, ihana pieni murunen!

Aada ekaa kertaa Lontoossa

Syyskuun 14. päivä startattiin aamulla ajoissa bussilla kohti Lontoota. Matka menikin kivasti kolmen paikalla takapenkillä ja saavuttiin aurinkoiseen Lontooseen ennen puolta päivää. Lontoossakaan ei aina sada eikä ole sumua :) Lontooseen päätettiin alun perin lähteä, koska entinen työkamuni Pia oli perheineen kaupungissa ja pitihän Aada nyt Lontoossa käyttää kun ei vielä tiedetty jäädäänkö ensi vuodeksi.

Pikkusen kyllä hävettää tunnustaa et tää oli vasta mun kolmas matka Lontooseen melkein vuoden aikana, ei se oo niin helppoa pikkusen kanssa lähteä ja matkustaa kuten myöhemmin voit lukea. Oon käynyt kerran Hensun kanssa shopauttamassa ja musikaalissa, kerran melkein Madonnan "kanssa" (heheheee) tai ainakin hänen keikallaan ja nyt koko perheen voimin.

Jonnella alkoi ehti nälkä kutittelemaan matkan jälkeen ja pakko oli eksoottisesti pysähtyä mäkkärissä, jotta isikin jaksaa kiltisti akvaariokäynnin eikä heittäydy lattialle kiukuttelemaan.
Akvaarioon oltiin tilattu liput etukäteen kuten moniin nähtävyyksiin kannattaa tehdä. Päästiin pitkän jonon ohi, nopeaa kaistaa, noin 5 minuutissa sisälle.

Aada oli aluksi tosi innoissaan kurkkimassa tankkeihin eri värisiä ja kokoisia fisuja.
Tässä oli jotain tosi isoja kaloja, oiskohan olleet härkäkaloja...


Aada tiirailee.


Hassuja matokaloja.


Lopuksi Aada ei oikein enää jaksanut keskittyä kun alkoi nälkä ja väsy vaivata. Tässä vielä malttoi katsella kalojen elämää.



Mikä tämä on :)


Rauskuhan se siinä.


Pakolliset turistikuvat Aadan ekalta matkalta :)


Ja äitin vimpalta "nuoruuspäivältä" ;)


Akvaarion jälkeen suunnistettiin sunnuntaimarkkinoille metrolla. Kärryt ja metro ja Lontoo, ei niin huippu yhdistelmä. Eli kantamista portaissa, ei hissejä. Mutta kaksin matkakärryillä onnistui. Markkinoilla olisi ollut kyllä paljonkin ostettavaa ja huippu edulliseen hintaan. Jostain viralliselta sivulta luin että tavarat olisivat merkkitavaroita mutta viime vuoden mallistoista jotka myydään pois halvalla. Farkut oli £5-£10, paitoja alle vitskalla ja laukkuja ja kenkiä ja vaikka mitä muuta parilla punnalla. Sinne on ehdottomasti päästävä naisten kesken, vapaaehtoisia?!?!?!

Markkinoilla tavattiin sitten sovitusti Pia ja matkaporukkansa, kaksi perhettä eli yhteensä 11 jäsentä :) 4 aikuista ja 7 lasta. Heidän porukkansa oli matkalla Mallorcalle ja pitivät pari välilaskupäivää Lontoossa. Pian lapsista nuorin Joakim oli heti innostunut Aadasta. Toisen perheen lapsiin kuului myös Aada joka oli meidän Aadaa reilut parisen vuotta vanhempi. Mentiin yhdessä syömään olikohan se nyt bangladeshilaiseen raflaan, jonka tarjoilija hieman välillä huokaili meidän puuhia :) No onhan siinä kun 6 aikuista ja 8 lasta pyyhältää ravintolaan sisään.

Blondit skoolaa :)


Aadasta ja Joakimista tuli heti kaverit.


Aadasta oli kivaa kun Joakim yritti nostaa sen istumaan viereensä :)


Ruokailun ja hyvän ruoan jälkeen olikin aika lähteä etsimään metroa. Päätettiin mennä metrolla pääbussiasemalle asti koska meillä oli kärryt ja periaatteessa pikkupysäkeiltä ei saisi olla ruumaan matkatavaraa... Onneksi päätettiin niin, sillä bussi oli tosi paljon myöhässä ja oli kivempi odotella assalla kuin pysäkillä, missä ei olisi edes tiedetty bussin olevan myöhässä :)

Loppujen lopuksi bussi lähti reilun tunnin myöhässä. Keskustasta oli suljettu jotain teitä (juuri ne mistä me oltais ajettu ulos kaupungista nopeasti) festareiden takia ja järjestäjä oli unohtanut ilmoittaa asiasta kansalliselle bussifirmalle, how typical ;) No vihdoin päästiin matkaan ja kuski pyysi viereensä kartturin koska ei tiennyt mistä päästään ulos kaupungista. Kierreltiin tunti ja oltiin vielä Lontoon keskustassa... Onneksi Aada nukahti nopeesti, mä meinaan pelkäsin että eväät loppuu :) Aada ei ole meinaan ihan mikään pikkuruokainen ja syö vaikka koko päivän jos sille vaan antaa jotain. No vihdoin alkoi kaupungin reuna häämöttää ja päästiin moottoritielle ja onneksi kukaan ei ollu urpoillut liieknteessä ja moottoritie kulki hyvin. Lopulta oltiin kotosalla reilut 3 tuntia myöhemmin kuin alunperin piti. Tämän takia ei ihan just olla lähdössä uusiksi Lontooseen Aadan kanssa päiväretkelle ;) Junalla tietty ehkä pääsis kivuttomammin. Mutta oli kyllä kiva käydä ja nähdä Pian porukkaa!!

Tässä taas muuta asiaa jo...
Etsin Aadalle vaikka kuinka pitkään omaa tuolia kun oli selkeästi sen vajoissa kun istuskeli lelujen päälle ja peitostakin piti tehdä pyllynalunen. No tässä se nyt on, en halunnut ostaa monen kympin vehjettä ja löysinkin ihan hyvän josta Aada tykkää, alle vitosella :)



Neiti osoitti pukeutumisosaamistaan eräänä aamuna :) mekko ja body päällä. Mekko kaulassa ja body pääaukosta kädessä, loistavaa!


Niin ja Aadalle on nyt sitten ostettu uusi isojen tyttöjen sänky! Pinnasänky lähtee auton mukana Suomeen "ipa-serkulle". Ei Aada siinä kuitenkaan koko ensi vuotta enää voisi nukkua. Uusi sänky on ihan nätti, käytettynä ostettu puun värinen. Mä olisin tosin halunnut Aadalle pinkin Upsy Daisy-sängyn mutta tajusin saman tien että siinä on liikaa ongelmia. Ensinnäkin Aada ei malta nukkua kun pitää katsella koko ajan ihania kuvia sängyn laidasta. Toiseksi me ei saataisi sitä millään tuotua Suomeen ja siitähän huuto tulisi jos "Api"-sängystä pitäisi luopua. Ja vielä se että maksoi £150...

Vähän kyllä jännittää miten isoon sänkyyn siirtyminen sujuu että mahtaako tyttö löytyä keittiöstä monenakin yönä järjestelemästä kaappeja...

Niin ja mennään muuten katsomaan lauantaina yhtä taloa joka tulee vuokralle marraskuussa vasta remontoituna. Kolme makuuhuonetta ja suht saman hintainen kun tää. Mä en tosin oo ihan vakuuttunut haluanko muuttaa mutta esim. viime aamuyöllisin rekan 15min tyhjäkäytön jälkeen (meidän seinän takana tiellä), alkuviikkoisen toimiston hälärin ja paria tuntia myöhemmin autonhälärin häirittyä unia saatan sitä harkita... Ja joka viikkoinen keskiviikkona yöllä ennen klo05 tapahtuva tavaranlastaus myös katkaisee unet eli olikos meillä tällä viikolla yhtään kunnon yötä... Ei tainnut olla. Ja lisäksi Aadan yskän kohtaukset niin "äiti ja isi on vähän väsyneitä" :)

Vain Englannissa part ziljoona

Menin postitoimistoon tänään laittaamaan pientä ison kirjekuoren muotoista vähän pulleaa pakettia Suomeen.
Täti kysyi että: Onko siellä sisällä mukana kirje?
Minä vastasin että: Onhan siellä.
Täti: Oletko varma että on kirje eikä korttia?
Minä: Olen varma että on kirje :)
(Rupesin tosin miettimään oisko parempi sanoa kortti ;) )

Meinasin jo ruveta selittään sisältöä perinpohjaisesti kun täti jo paneutui näpyttelemään konettaan.

Täti: Seuraavalla kerralla laita kirje erikseen kirjekuoreen ja kirjoita paketin sisälle pieni lappunen että kirje seuraa myöhemmin.
Minä: MITÄ??
Täti: Katsos kun se oisi tullut sulle halvemmaksi laittaa tämä paketti ja kirje erikseen...
Minä: MITÄ??
Täti: Jos tämä paketti oisi ollut hiemankin painavampi se olisi maksanut sinulle hirmuisen paljon. Että ensi kerralla muistat: pieni lappunen ja kirje erikseen.
Mä: Juu kiitos hei?!?!?

En viitsinyt ruveta sitten kysymään että jos olisin sanonut kortti, oisiko se ollut halvempi, koska mun takana oli jonoa. Siis en tosiaan tajua mitä ihmettä toi oli. Ja täti kyllä puhu niin selkeää enkkua että en voinut edes väärin ymmärtää :) Vain Englannissa voi olla halvempaa lähettää kirje ja kirjeenä menevä "paketti" erikseen :) Ellei sitten täti ajatellut että siellä on megapaksukirje 20 sivua joka painaa "hirveästi" jos raja oli lähellä seuraavaan painoluokkaan... No muutama sivu paperia ei paina kovin paljon joka tapauksessa. Ja siis tätihän vaan ajatteli mun parasta. Hassua!