Aadan jutteluja, Saffron Walden ja Ely

Aada on vähän aikaa sitten oppinut sanomaan oman nimensä. Välillä se tosin on "Aata" mutta välillä tulee tosi upeasti "Aada". Pikkuruisella tuntuu olevan myös aika hauska huumorintaju kun pyydän vaikka että "miten sanotaan Aada" niin hän saattaa vastata hymy korvissa "äiti". Myös "anna" tulee joskus jos hän oikein kovasti haluaa jotain. Lempisana on tosin tällä hetkellä "mämi" joka tarkoittaa tuttia. Meillä ei ole käsitystä mistä Aada "mämin" oppi. "Mämimämi" kuuluu surkeaakin surkeammalla äänellä jos tutti otetaan pois suusta. Ai niin pari kertaa Aada on sanonut myös tyttö omalla tyylillään "tötty".

LÄHIMATKAILUA

Jonnen työkaverit on mukavan aktiivista porukkaa viikonloppuisin ja keksivät kaikenlaisia paikkoja joissa voi vierailla. Maaliskuun puolessa välissä "Suomipoppoon" kohteena oli Saffron Walden.

Saffron Walden on vähän suurempi kylä kuin jotkut pikkukylät Cambridgen ympärillä. Pikkukyläksi luen ne joissa on useimmiten yksi katu, kirkko ja pubi mutta ei kauppaa. Saffronissa on torikin ja ravintoloita useampia (eli se saattaa jopa olla kaupunki) jossa Jonne ja Aada tekevät ostoksia alla. Torilla oli kaikenlaista kauppatavaraa juustoista vanhoihin talikoihin ja kunnon vanhan ajan torikauppias äänellä varustettu eli "kiekuva ja rassaava" nuori poika myymässä parsaa ja mansikoita yhteishintaan.




Saffron on vaikka vaan läpi ajaessa ihan karkin näköinen söpö paikka, ihania vanhoja taloja ja värejä ja muotoja. Verratkaapa nyt sitten vaikka tuota kirjastorakennusta oman kaupunkinne kirjastoon...






Kierreltiin ympäriinsä, katseltiin linnanraunioita, kirkkoa, puistoja joissa luulimme olevan labyrintin mutta se jäi löytämättä. Epäiltiin että se jäi 5 cm nurmikon alle piiloon eli oli tosi minimaalinen... arvoitus jäi selvittämättä.

Piipahdettiin antiikkikaupassa, jossa oli hauskasti jaoteltu tavarat eri "osastoihin" vaikkakin osasto saattoi käsittää yhden hyllyn. Ihana natiseva puulattia oli siinä kaupassa. Pakko oli napsasta kuva kaupan tarjonnasta. Joku voisi luulla että jotain alareunassa ei kuulu joukkoon mutta sehän vasta antiikkia onkin :)




Saffronin kirkossa oli tyynyjä tarjolla joka penkin edessä ja Pekka demonstroi käyttötarkoitusta. Kirkossa oli myös leikkipaikka jossa varmaankin arkena vedetään leikkikerhoa. Hrrrr tulee vilun väreet lapsien puolesta kun noi kirkot ei oo niitä parhaiten lämmitettyjä. Ai niin ja yksi paikka mikä on yleensä aina ilman lämmitystä on veski. Ravintolassa, pubeissa, kerhotiloissa yms veskissä ei ole koskaan patteria, eli ne on melkein verrattavissa kotimaisiin ulkoveskeihin... semmosessa on kiva ruveta vaihtamaan Aadalle vaippaa.



Tässäpä retkiseuruetta kirkonmäellä Marjis, Kati, Jouni, Pekka. Osa hartaampana kuin toiset.



Ja mekin oltiin mukana :)



Kun nälkä yllätti niin ruvettiin katselemaan ruokapaikkoja. No ei oikein kuulostanut hyvältä eka, eikä toka eikä kolmas eikä kinkki eikä intialainen mutta sitten tärppäs! Italialainen joka osoittautui mitä parhaimmaksi valinnaksi. Mahtava pizzalista ja toteutuskin oli erinomaisen maistuva. Tilattiin aluksi valkosipulipizza eli pizzan kokoinen valkosipulileipä, hyvä keksintö. Jälkkäriksi mä tilasin banaanitoffee-juustokakun joka oli suussa sulava. Näytti maistuvan Aadallekin ja lisää vaan piti saada koko ajan... Mun rauhaisan jälkkäriherkuttelun aika taitaa olla ohi...





ELY

Huhtikuun alkupäivinä osa "Suomipoppoosta", poppoon koostumus vaihtelee siis sen mukaan kuka on Suomessa, kuka Lontoossa, kenellä on vieraita ym..., päätti lähteä kohti Elyä ja kuuluisaa katedraalia. Tällä kertaa mukana oli Eija, Kirsi, Marjis, Pekka ja meidän perhe. Takatalvi yllätti sillä ilma oli todella kylmä ja osa poppoosta olikin jo pääsiäisreissullaan jättänyt talvitakit Suomeen kun täällä oli jo niin lämmintä ennen pääsiäistä, nyt olisi tarvittu pitkikset jalkaan.



Katedraalin viereisessä puistossa oli poneja/hevosia (en tiiä kumpia...) ja niillä pari varsaa. Aada tähystelee heppasia kärryistään. Mutta edelleen Aadaa innostaa eniten kaduilla ulkoilutettavat koirat ja juoksentelevat kisut.



Katedraali on todella iso ja torneihinkin pääsee kipuamaan oppaan kanssa. Suureksi harmiksi menimme kirkolle vasta viimeisen tornikierroksen alettua joten se jäi kokematta. Yritettiin mennä kirkkoon jo heti retken aluksi mutta siellä alkoi sunnuntaipalvelus joten emme viitsineet jäädä häiriköimään silloin. No Ely on suht lähellä että joku kaunis kesäpäivä sinne voi lähteä uusiksikin.




Elyn torilla oli jonkunlaiset messut käynnissä. Oli "Massikoita" ja Vanhoja autoja. Ja joka tytön ihqu tyttötraktori, katos pään päällä ja koristelut. Alla olevan Marjis meinasi pyytää isäänsä hakemaan täältä Suomeen. Sehän on jo valmiina kärrylläkin...




Kysäisimme raflasuositusta turisti-infosta ja saimme pari paikkaa. Pojat tosin olisivat halunneet jatkaa samaa italialaislinjaa kuin Saffronissa, saman ketjun paikka meinaan oli myös Elyssä. Toinen suosituksista, Cutter Inn, oli aivan joen rannassa oleva siistimpi pubi, johon päädyimme. Valinta oli oivallinen! Sisältä paikka oli tosi viihtyisä ja täynnä paikallisia syömässä sunnuntain roast beefiä. Annokset oli isoja ja vaikka en jaksanut syödä loppuun kana-annosta niin ainahan Sannan masussa on tilaa jälkkärille! Kanelivohveleita, vaniljajätskin ja kermatoffeekastikkeen kera, naminami sanois Aadakin.

Hakusanoilla Aadan blogiin

Suurin osa lukijoista tulee suoralla osoitteella tänne mutta tässä lista suosituimmista hakusanoista joilla tänne meidän sivuille on tultu, välillä toivottavasti vahingossa:


- aadanseikkailu, aada seikkailee, aada seikkailee englannissa

- 1-vuotis neuvola

- 1-vuotis runot

- aada cambridge, aadan blogi

- cambridge

- englannin posti
(hehee, kehuttu on ainakin blogissa kun toimittivat kortin
"säästöpostimerkillä")

- hevos synttärijuhlat
(ei tainnu kakkukuva ihan vastata odotusta :) )

- kaksiväri hius
(hmmm... mitähän mä oon kirjoittanut jossain vaiheessa mun tukasta...)

- kurahousut

- kylpyamme kakku
(kuka ihme haluaa tehdä kylpyammekakun, no ohjetta ei löytynyt ainakaan täältä)

- pocoyo, pocoyo suomeksi
(jonkun muunkin lemppariohjelma vissiin, tosin Aada on vaihtanut jo "in the night gardeniin" eli Upsy Daisyyn ja Iggle Piggleen ja Makka Pakkaan)

- potalla

- suolijärvi, hervanta

- synttärijuhlia

- virgin school
(oh dear... joku on katsonut varmaan samaa dokkaria kuin mä, tuli kuulemma just Suomen telkusta... yök! Ei ainakaan koulun osoitetta löydy täältä...hehheh)

26.3.2008 on ollut huippupäivä kävijämäärissä: 79 käyntiä!!! Se on ihan hirmuinen määrä!! Sitä ennen ennätys oli 30... Kiva että joku lukee näitä höpötyksiä :)

Pääsiäinen Samppanjan alueella Ranskan Reimsissä

Tässä on enemmänkin kuva kooste matkasta kuin matkakertomus. Syynä lievä ajanpuute jotta saisin joskus blogin ajantasalle. Aada pikkuruinen taapertaja, joka tällä hetkellä puuhastelee Iggle Pigglen ja Upsy Daisyn kanssa ja taitaa pyyhkiä niiden pyllyjä nenäliinalla, pitää huolen siitä ettei äitskän tartte koneella istua turhan paljoa

Lähdettiin siis pitkäperjantaina matkaan kotoa, ukki oli saapunut meille muutamaa päivää aiemmin ja läksi mukaan reissuun. Ajettiin Doverin satamaan parisen tuntia.
Pakko oli ottaa oheinen kuva kun mun mielestä Drive Thru on enemmänkin että ajapa ohi vaan äläkä pysähdy ostoksille...


Matkan varrelta löyty myös hassun niminen kaupunki. Mitähän noi sensurioidut mahtais olla :)



Doverin satamaa reunustaa hienot valkoiset kalliot, mieli teki päästä ylöskin katsomaan mutta ei tällä kertaa menty. Satamassa muuten valotaulu kertoi että edellisenä päivänä oli sataman läpi kulkenu yli 40 000 ihmistä että ei ihan mikään pikku satama ollukkaan.


Pitkäperjantai osoittautui miltei nimensä veroiseksi kun lautta olikin kaksi tuntia myöhässä, tosin meille matkustajille ilmoitettiin vain yksi tunti. Oishan se nyt ollukin maailman suurimpia ihmeitä jos sataman toimis Englannissa...
Satamassa odottelu aikana vaihdoin Aadan vaipan kolmeen kertaan autossa ja Jonne ja ukki kuskasivat vaippoja roskiin sitä mukaa... onhan se hyvä että pienen masu toimii.




Aada ja iskä satamassa.


Samoin Aada, iskä ja ukki.



Onneksi satamassa oli pieni kauppakeskuksen tynkä, johon päästiin kävelyttään Aadaa ettei aika käynyt pitkäksi autossa. Aada halusi heti sinne minne pitää enää odottaa noin 17 vuotta... kyllä se aika ja vuodet nopeesti menee...




Laivalla mentiin syömään ja mitäs nyt muutakaan kuin perinneruokaa fish&chipsia... Aada tosin nautiskeli herneitä&kalaa. Ei ollut kunnon seisovaa pöytää Ruotsinlaivojen tapaan.




Saapuminen Reimsiin meni hiukan myöhäiseksi lautan takia ja saimme respasta tietää että lähikauppa sulkee ovensa 10 minsan päästä. Ryysäsimme kaupalle ja ovet oli jo suljettu vaikka kello ei ollut tasan. Liekö kauppias tullut ahneeksi vai oliko Aadalla vaikutusta mutta hän päästi meidät kauppaan kuitenkin ja sanoi että 3 minuuttia aikaa. Olipas kiva juoksennella ympäriinsä ukin kanssa mulla Aada sylissä ( Jonne siirsi autoa sillä aikaa parkkitaloon) ja yrittää etsiä aamupalakamoja yms vieraasta kaupasta. Hikihän siinä ehti tulla. No saatiin kuitenkin kaikkea tarpeellista.

Hotelli/hostelli/residenssi mikäs nyt ois paras kuvaus, osoittautui mukavaksi, siistiksi ja hyväksi sijainniltaan, vain pari minuuttia keskustasta ja vain 70€/yö/huone. Hiukan meinaan pelkäsin mikä taso on koska huone oli niin edullinen. Mikro ja jääkaappi helpottivat Aadan kanssa oleskelua huomattavasti. Tosin oon jo unohtanut mikä mikron tarkoitus on, koska kotona mikro on ollut jo tammikuun loppupuolelta asti rikki ja vuokrafirma ei ole saanut hoidettua asiaa kuntoon Jonnen kymmenistä sähköposteista huolimatta. Vaikea ymmärtää mikä mättää kun kaikkien tavaroiden pitäis olla uusia joten onkohan takuulappu hävinnyt... Eli hienosti taas pelittää asioiden hoito Englannin maalla. Pientä turhautumista havaittavissa kuten joskus aiemmin jonkun nettiliittymän kanssa...

Reimsissä on myös Notre Dame mutta aito alkuperäinen on Pariisissa. Tämä on kyllä tosi saman näköinen kopsu siitä. Hauska sattuma on se että olin Pariisissa noin 15 vuotta sitten ja silloin oli korjailu käynnissä ja osa Damesta oli paketissa, kuten Reimssissäkin nyt.



Ukki ja Aada suuren kirkon portailla.



Aadaa ei tosin kauheasti kirkko innostanut tällä kertaa... Aadalla on ekaa kertaa äitiyspakkauksen talvipuku päällä näissä kuvissa.



Kirkko oli mahtava sisältä. Kaikki kuvat on suurin piirtein epäonnistuneita koska valo ei rittänyt. Tässä on kuitenkin yksi suht onnistunut. Nämä lasimaalaukset on Marc Chagallin tekemät. Kaikilla osioilla, koostuu muutamasta lasista, on oma tarinansa. Ukki kävi sytyttämässä kynttilän Aadalle lastenkappelissa sekä toisaalla vaarin muistolle.




Kuvastaakohan tää entisten pappien mahtia...




Kapeaa kujaa ja Notre Dame.



Keskusta-alue oli jo nyt täynnä erilaisia terasseja ja tässä yksi johon olisi ehkä tehnyt mieli mennä nautiskelemaan samppakaljaa...



Lauantaina olin varannut meille kierroksen Pommeryn samppanjakellareihin. Kierroksen sai jopa Englanniksi, jos sitä siksi voi kutsua oppaan avattua suunsa. En oikeestaan jaksanut keskittyä puheeseen alkumetrien jälkeen vaan katselin enemmänkin ympärilleni ilman selostusta. Opas ei nimittäin osannut edes numeroita jotka luki vuosiluvusta...

Muutenkin tuli taas todettua oikeaksi väittämä että ranskalaiset eivät puhu englantia. Jostain muistan kuulleeni että tilanne olisi parantunut mutta ei ainakaan tässä kaupungissa, joka ihan varmaan on täynnä turisteja kesällä. Tosin tilanne jossa ainut auttavasti englantia puhuva tarjoilija tavattiin oli hyvin ajoitettu. Ukki oli tilaamassa hazardina eli ruokalistalta jotain nimen perusteella niin tarjoilija kysyi että oletko ihan varma että haluat sitä ruokaa, se on eläimen sisälmyksiä/vatsamakkaraa... Tarjoilija sanoi vielä että englantilaiset ei siitä yleensä tykkää vaikka puhuttiin koko ajan keskenään suomea (että ei sitten erottanut että se ei ole englantia). Heh! Ukki tosin sanoi että ei olisi jäänyt lautaselle mutta vaihtoi kuitenkin tilattavaa annosta.

No mutta oppaasta huolimatta kierros oli kiinnostava. Alla on kuva portaista, 160kpl jotka laskeuduttiin maan alle kellariin.



Pullo poikinensa löytyy meidän takaa, niitä riitti meinaan. Kierros kesti 1,5h joka alko olla liian pitkä Aadalle. Maan alla on tietty pimeää/hämärää, haisee maan alta :) ja hiukan viluista niin se taisi olla aika väsyttävä yhdistelmä pikkuruiselle.



Kellarista löytyi monien mutkien ja käytävien takaa hienoja ja vanhoja taideteoksia 1800-luvulta.



Ennen vanhaan seinään kirjoitettiin mihin markkinoille pullot olivat lähdössä. Kuvassa olevat pullot on 50-luvulta ja aikamoisen pölyn peitossa.



Joku ehkä tietää Pommeryn pienet pillilltä juotavaksi mainostetut POP-samppanjapiccolot. Täällä sitä valmistuu.



Se 160 porrasta ylöspäin Aada sylissä oli aika urkkasuoritus joten tunsin suhteellisen hyvin ansainneeni tämän lasillisen. Olihan se nyt hyvää!




Jonne ja Aada pelleilee Pommerylla.



Perhepotretti Pommeryn ulkopuolella.




Meidän perheen matkalaisten kengät hotskulla päivän kiertelyn jälkeen rivissä.


Sunnuntaina lähdettiin ajelemaan Samppanjan turistikierrosta. Käväistiin Champagnen kaupungissa myöskin. Viljelmiä oli silmän kantamattomiin asti. Vaikka olikin aikainen kevät niin maisemat olivat hienoja ilman vihreyttäkin. Ja mikäs sen mukavampaa kuin ajella rauhassa ilman turistitungosta. Pikkukylissä saattaa olla aikamoinen sutina kun sesonki alkaa, monissa paikoissa meinaan kahta autoa ei mahtunut vierekkäin tietä kulkemaan jos paikallisten autoja oli parkissa että mukavaa jonotusta kesähelteessä. Kaikki tuottajat vaan pitivät ovensa visusti kiinni kun oli pääsiäissunnuntaikin vielä eikä sesonki ole alkanut.

Olisin halunnut kovasti päästä johonkin pikkukylään syömään perinteiseen paikalliseen ravintolaan mutta mutta... Englantilaiseen tapaan tottuneena että joka pikkukylärähjässäkin on pubi josta saa ruokaa ei toiminutkaan Ranskassa. Ei tosin haettukaan pubeja vaan kunnon ruokarafloja. Ajettiin, ajettiin ja ajettiin kylien läpi ja etsittiin ravintolaa, mutta ei vaan löydy mitään. Luulisi kesällä kannattavan "jokunen" ravintola kierroksen varrella. Sitten kun löytyi yksi juuri mun mielikuvaa vastaava paikka eli maatalon kyljessä oleva maalaisravintola jonka piha oli täynnä ranskalaisia autoja eli ruoan on oltava hyvää niin se on buukattu koko päiväksi täyteen... tietysti kun oli pääsiäissunnuntai. Äh ja pah ja pyh ja höh!



Mumm-samppanjan (jota Kimi toivottavasti usein suihkuttelee tällä kaudella) viljelyksiä ja tuulimylly.


Pienissä kylissä joissa oli tuhatkunta asukasta saattoi olla satoja eri tuottajia ja kymmeniä samppanjamerkkejä. Tässä yksi kylän kadun kulma.




Reimsin keskustan kävelykatu.


Aada kävelee ulkona jo tosi hienosti eikä meinaa millään pitää kiinni kädestä vaan haluaa jo juosta ympäriinsä yksinään.



Suoritettiin pientä maistelua hotskuhuoneessa juustojen kera, ei näitä kaikkia samana iltana mutta keräsin kuvaan. Melkein kannattaisi nykypäivänä tehdä viinipäiväkirja kuvamuodossa koneelle kun se on niin helppoa, ei tarttis liottaa etikettejä pois.
Pojat teki kokeilun ja ostivat Bordeaux 2,50€, 5€ ja 8€ punkut ja eipä niissä meidän mielestä suurta eroa ollut. Jonkun verran on viinejä juotu mutta ei nyt mitään asiantuntijoita olla. Pikemminkin se 8€ oli kuitenkin ylihinnoteltu 2,50€ verrattuna. No tietysti ehkä riippuu mitä syö niiden kanssa miten maku tulee esiin. Halvimmat punkut oli alle 2€. Hassua kun ne on kuitenkin ihan juotavaa eikä mitään kuraa. Suomesta ei taida irrota mitään tolla hinnalla.



Aada ja ukki hotskulla höpsöttelemässä.



Ranskalainen varoitusmerkki siideripullossa.


Paluumatkalla ajettiin takasin rannikolle ja siitä ylös satamaan Calais´iin. Poikettiin pienessä kaupungissa nimeltä Berck, jossa biitsiä riiti mutta keliä ei kuten kuvasta näkyy.



Syötiin rantakaupungissa pienessä italialaistyyppisessä raflassa ja Kimi oli voittanut formuloissa ja paikan pitäjät olivat Ferrari-faneja. Kun kuulivat että olemme "Kimin maasta" he antoivat Aadalle muistoksi Enzo Ferrari pikkuauton. Nyt on tytöllä ihka oma Ferrari!




Kaikki hauska loppuu aikanaan, ostokset ja Ferrari. 3 samppanjaa, 4 punkkua, 6 siideriä.


Oli ehdottomasti käynnin arvoinen paikka, suosittelen lämpimästi. Jos joku sattuu olemaan menossa niin lisäsuosituksia saa multa :)

Vieraita, sairastelua, lääkärille pääsy yrityksiä

Mummu oli kyläilemässä melkein viikon verran ja tosiaan käytännössä sairastettiin koko aika flunssaa, eikä se siihen vielä jäänyt. Muutaman kerran mummukka kuitenkin jaksettiin käyttää kaupungilla katselemassa paikkoja, fish & chipsillä ja käytiin pubissakin, tosin syömässä koko poppoon voimin. Muskarissakin käytiin porukalla. Aada sai ainakin nauttia mummun seurasta kotosalla kun olin itsekin puolikuntoinen. Aada sai tuliaisiksi hienot punaiset Rukan kuravaatteet, ukki lähetti myös niiden mukana terveisensä ja saatiin vaikka mitä muutakin ruokatavaraa yms. Mummu ehti ostaa kahdet kengät vaikkei oikeastaan mihinkään päästykään. Tehokas shoppailija!



Aadalle tuli aikamoinen silmätulehdus flunssan lisäksi. Pieni raasu ei meinannut saada silmiään auki aamulla kun olivat niin rähmäiset. Jonne tilasi lääkäriajan mutta asemalla selvisi että päästäänkin vaan sairaanhoitajalle. Asemalle piti mennä puolituntia ennen aikaa koska asemalle pitää kirjautua potilaaksi. Jonnen olisi mm. pitänyt muistaa 8 vuoden takaa B´hamista häntä hoitaneen lääkärin nimi ja silloinen osoite, ei nyt ihan kaikki muistunut mieleen. Vastaanottotäti varoitteli että saatatte saada kirjeen jossa lääkärin nimi pyydetään. Ehkä nämä täkäläiset terkkaritiedot on hävitetty vahingossa niin monta kertaa 8 vuoden aikana että kaikki info pitäisi itsellä olla.

Hoitaja totesi silmätulehduksen ja määräsi tippoja, hoitajat saavat siis kirjoittaa reseptilääkkeitä. Sitten hän mittasi Aadalta kuumeen ja kuunteli keuhkoja. Ei katsonut suuhun eikä korviin minkä nyt yleensä luulisi kuuluvan nuhaisen lapsen tutkimiseen. Ei lääkettä, vain keittosuolatippoja nenään vaikka sanoimme Aadalla olevan aika pahan yskän. Saimme lääkkeet reseptillä ilmaiseksi, emmekä myöskään maksaneet terkkarikäynnistä. Sitä voi jo kai kutsua hyväksi "palveluksi" vaikka hoitaja ei meidän mielestä Aadaa kunnolla tutkinutkaan.

Puolesta viikosta saapui Veeti perheineen meitä moikkaamaan. Mukava oli nähdä taas! Veetikin oli kasvanut kovasti. Mummu oli vielä yhden yön samaan aikaan täällä ja sitten joutui jo lähtemään kotiin ja työn pariin. Kun Veeti saapui yöllä, niin seuraavana aamuna Aada oli ihmeissään. Tuntui olevan innoissaan ja oikein kumartui katsomaan että onko se Veeti kun tuossa lattialla on.




Pöydän alla oli Aadan ja Veetin mielestä kiva istuskella kun liina on pitkä eli ihan kuin majassa olisi ollut. En tosin tiedä mahtaako noin pienet vielä ymmärtää majan tarkoitusta mutta kivaa sinne oli ainakin mennä. Ja Aadan nenu vuotaa.... :)

Ehdittiin käväistä kaupungilla pikakierros koko porukan voimin.




Veeti totesi turvakaaren pehmeäksi tyynyksi ja nukahti.






Veeti sai isällään kotona olleen masutaudin loppuviikosta jonka jälkeen sen sai Veetin äiti, sitten Aada ja sitten mä. Pojat pääsi pubissa käymään pe illalla ja me vietettiin tyttöjen iltaa lasten mentyä nukkuun, kun oltiin vielä kunnossa. Lauantaina tyttöjen illan piti siirtyä shoppailun kautta syömään mutta Elinalle tuli kaupassa huono olo, joten palattiin kotiin. Muutama tunti siitä Aada oksensi ja heti perään mä. Seuraava päivä kuluikin sitten sänkyjen pohjilla äitien osilta ja illalla vieraat jo vaihtoivat kaupunkia.

Aadalle jäi masutauti päälle ja mentiin taas lääkäriasemalle tiistaina. Edelleenkään ei saatu aikaa lekurille. Sama hoitaja otti meidät taas vastaan. Tällä kertaa hän totesi jo melkein heti kun Aada kiinnostui uusista leluista että terve on, ei tarvitse hoitaa. Kyllä hän kokeili onko Aadalla lämpimät jalat sukkahousujen läpi... ja kengät oli olleet jalassa koko ajan. Aadalla oli edelleen flunssa ja yskä, mutta taaskaan ei korviin katsottu eikä tällä kertaa edes kuunneltu. "Jos jompi kumpi sairaus pahenee niin sitten tulkaa uudelleen ja hoidetaan". Blaah! Aada oli niin poikki kotona ettei välillä jaksanut jaloillaan pysyä.

Yskä jatkuu edelleen ja tilasinkin oikean lääkärin Aadalle koto-Suomeen, kun lähdetään tänään illalla hautajaisiin.

Aada harjoittelee syömään

Aada on nyt parina päivänä harjoitellut lusikan pistämistä itse suuhun. Ruokailu menee käytännössä niin että mä saan syöttää alkunälän pois ja sitten vasta Aada itse haluaa ruveta syömään, aika fiksu tyttö!

Eilen lusikan kanssa oli hiukan ongelmia ja Aada halusi syödä loput ruoat molemmin käsin suoraan kupista, raejuusto oli aika mielenkiintoisessa muodossa ympäri nassua sen jälkeen. Mutta tänään kuten alla olevasta videosta näette niin meni jo tosi hienosti ja ruokakin kuuluu olevan "namnam".





Tässä vielä aamusta kuva kun Aada halii uutta suosikkiaan telkkariohjelmasta "In the night garden" elikkäs Upsy Daisya, jonka mummu osti Aadalle.

Vaari

Lauantai aamusella saapui suru-uutinen meille. Tampereen vaari oli nukkunut edellisenä iltana pois sairaalassa, jossa hän ehti olla viikon verran. Hän olisi täyttänyt tänä vuonna 80-vuotta. Kävimme Aadan kanssa moikkaamassa vaaria eli Aadan isovaaria viimeksi Suomesta lähtiessämme, koska lensimme Tampereelta tänne. Vaari oli iloinen kun sai eläessään nähdä lapsenlapsenlapsia kolme kappaletta ja sanoi aina miten onnellinen mummukin olisi ollut, jos olisi kaikki kolme pientä nähnyt.

Muutettuamme tänne loppuvuodesta vaari oli puhunut kotiavulleen että mitenkähän sinne kauas Englantiin saisi parhaiten yhteyden. Kotiapu oli mukava ja kirjoitti meille tekstiviestin:
"Hei! Miten teillä siellä Englannissa menee? Terveisin Vaari ja kotiapu" Ja oli tietysti lukenut vaarille vastauksen. Viesti lämmitti mieltä pitkään. Vaari oli ainoa joka rohkeni sanoa meille että "Oletteko nyt varmasti päättäneet lähteä sinne ulkomaille, minä niin toivoin ettette lähtisi kun siellä aina on kaikenlaista." Mutta myönsi samaan henkäisyyn olevansa hieman vanhanaikainen.

Lapsuuteni mummula oli Hervannassa, jossa Hensu-siskon ja serkkujen kanssa tuli vietettyä paljon kesäisin aikaa. Ohessa lainaus Hensun blogista, koska samat asiat tuli mulle myös mieleen:
"Vaarin ja mummun haluan muistaa lapsuuden Hervannan isovanhempina. Mummuna ja vaarina, jotka aina kulkivat käsikädessä ja silittelivät toisiaan. Hervannassa mummu oli vielä terve, pelattiin mustaa maijaa, syötiin lihapullia ja makeaa makaroonilaatikkoa, naurettiin kun vaari kiusoitteli mummua, kylvettiin kylpyammeessa, käytiin kaupassa ostamassa karkkeja, syötiin miljoonat Omarit, livahtaminen piiloon vaatehuoneeseen oli maailman jännintä, leikittiin sekä tyhjentymättömällä juomalasilla että lasipöydän alle rakennetulla pienoismaailmalla ja keikuttiin parvekkeella."

Korttia pelattiin tosiaan melkein joka ilta kylässä ollessa ja samalla juotiin iltatee ja syötiin korppuja. Pelatessa oli aina suurin tarkkailun aihe että kuka huijaa eniten ja ketä :) Teetä sai ryystää luvan kanssa asetilta ettei se olisi liian kuumaa. Valion Pingviini- ja Ville Vallaton-jätskipuikot oli myöskin vakiovarusteena mummun ja vaarin pakastimessa, ja uskokaa mua, niitä oli paljon. Myös talkkunaa piimän kera opittiin syömään mummun ja vaarin luona. Kylpyamme oli aivan ehdoton paikka lapsena ja tietysti kylpyvaahtoa laitettiin reilusti. Jos namit oli loppu, niin vaari saattoi antaa irtsarirahaa ja lähettää käymään "kikkarilla" eli kioskilla. Päivisin käveltiin Tapsan torille Hervannan keskustaan Jorin tori-nimiseen markettiin ostoksille ja mentiin lammen/järvenrantaa jossa oli paljon lintuja. Kauniilla ilmalla käytiin Suolijärvellä uimassa joka oli melkein naapurissa. Vaari oli nuorempana kova kalamies ja muistelikin välillä kalajuttuja ja meidän yhteisiä onkimisia mökillä.

Vaari oli oikeastaan ainut joka Jonnea kutsui Hannekseksi silloin tällöin. Tämä johtui siitä että puhuttiin aina sekaisin Johanneksesta ja Jonnesta. Vaari jaksoi aina kirjoittaa korttiin sekä puhelun tai käynnin päätteeksi muistuttaa, miten omaa "kaveria" eli "Hannesta" pitää muistaa pitää hyvänä ja hellitellä. Nyt vaari hellittelee mummua pilven reunalla ja mä pidän opit mielessä täällä alhaalla.

Englantilainen äitienpäivä ja maanjäristystä

Täällä on tänään äitienpäivä. Sain kortin Aadalta isin avustamana, josta löytyi runo jonka isi löysi netistä:

Rakkauden vala

Ei ole suurempaa rakkauden valaa,

kuin pieni tyttönne teitä halaa.

Ja siinä pienessä sydämessä juuri,
on teille paikka niin valtavan suuri.

(Tuntematon)

Kuka ikinä on tämän kirjoittanut, on osunut täysin oikeaan. On sanoin kuvaamattoman onnellinen tunne, kun Aada tulee ja antaa halin ja joskus myös suukkosen. Ollaan vietetty äitienpäivää hiukan nuhaisissa tunnelmissa kun Aadan nenä vuotaa ja mullekin nuha näköjään iskee päälle.

Mummu on käymässä, joten on vähä tylsää sairastaa, mutta minkäs teet. Nuhasta huolimatta käytiin eilen Jonnen kanssa pubissa, mun eka kerta täällä! Oltiin Jonnen kollegoiden ja heidän puoliskoittensa kanssa muutamalla. Mukavaa oli! Vaihdettiin jopa paikkaa kun eka pubsu meni kiinni jo klo23 ja pojilla oli hiukan vauhti päällä, joten mentiin vielä toiseenkin. Mummu oli nyt sitten eka melkein Aadan yövahtina toiminut. Hyvin oli kuulemma ilta mennyt vaikkakin Aada oli ollut totinen meidän lähdettyä.

Maanjäristys
Aikaisemmin viikolla herättiin yhtenä yönä siihen, kun sänky tärisi ja parvekkeen ovet natisi. Tartuin Jonnea kädestä ja kysyin että mitä tapahtui? Luulin ensin että kova tuuli puhalsi mutta samassa tajusin ettei se tärisytä sänkyä millään. Jonne totesi myös heränneenä, että sehän taisi olla pieni maanjäristys. Aada havahtui myös ja liikehti rauhattomasti ja rupesi itkemään vähän ajan kuluttua. Tiesin itse asiassa jo heti herätessä aamulla että kyseessä oli järistys kun otin kännykän käteen ja Aadan isomummo oli soittanut 6.38 meidän aikaa. Ei koko maassa onneksi tapahtunut mitään suuria tuhoja. Muutamia savupiippuja hajosi järistyskeskuksessa.
Olihan sekin kokemus.

Kuulumisia kotoota päin
Aikaisemmin laitoinkin jo pyyntöä, että saataisiin kotomaasta päin sähköpostikuulumisia.... se saattoi jäädä hiukan pimentoon tuonne väliin kun posteja ei oikein ole kuulunut :) jos vaan suinkin ehdit niin laitapa jotain omia kuulumisiasi tulemaan, jäämme innolla ja mielenkiinnolla odottamaan!

Ai niin tänne on luvattu tiistaiksi lumipalloja :) sääennustekartassa on pilvestä tulossa kaksi isoa lumipalloa, eli noihin lumiennusteisiin ei oikein ole vissiin panostettu sattuneesta syystä. Saa nähä miten meidän käy, nähdäänkö jopa täällä lunta.

Mukavaa viikon alkua kaikille!